Hakutulokset sanalle: "elementti" (8 kpl)

Ontelolaatan valmistaneen elementtitehtaan antaman raportin mukaan ontelolaattaan oli teh­taalla katkaisun yhteydessä syntynyt punosalueelle vaakasuun­tainen hiushalkeama. Punokset olivat leikkauksen yhteydessä siirtyneet sivusuunnassa ja niiden tartunta oli heikentynyt noin 40 senttimetrin matkalla. Hiushalkeamaa ja punosten siirty­mää ei huomattu tai siitä ei välitetty tehtaan laadunvalvonnassa, työmaalle toimittamisen yhteydessä eikä asennustyön aikana. Vioittunut ontelolaatta asennettiin paikoilleen. Tehtaalla syntyneiden vaurioiden syy oli ilmei­sesti ontelolaattojen katkaisussa käytettävän laitteen kulumisesta johtuva terien tylsyys.

Ontelolaatasto oli tuettu seinäkonsoliin vanerilapuilla, jotka olivat irrotuskaistaksi tarkoitetun neopreeninauhan päällä ja sijaitsivat seinäkonsolin etureunassa. Suunnitelmiin merkitty vaakasauman saumavalu oli jätetty tekemättä. Sauman toteutuksen rakennesuunnitelmien mukaisuuden tarkastaminen oli työmaan työnjohdon toimesta jätetty varmistamatta ennen sisävalmistustöiden aloittamista.

Seinäkonsolien teräkset olivat 45 – 90 millimetrin syvyydellä konsolin etureunasta. Ontelo­laa­toista vanerilappujen välityksellä siirtyvät kuormat kohdistuivat konsolin etureunaan, jossa raudoitus oli puutteellinen ja rakenne pelkkää betonia. Seinäkonsolien terästen oikean sijainnin tarkastaminen oli elementtitehtaan työnjohdon toimesta jätetty varmistamatta ennen elementin valamista.

Asennus- ja tuentasuunnitelmassa oli tieto ainoastaan kuorilaattojen tuennan tarpeesta. Palkkien tuennasta oli tieto jännitettyjen palkkien raudoitussuunnitelmassa, joka ei ollut työ­maan käytössä, eikä se myöskään ole normaali työmaan työpiirustus. Tieto jännitettyjen palk­kien tuennan tarpeesta ei ollut siirtynyt työmaan käytössä olleeseen tuentasuunnitelmaan. Betonointisuunnitelmaa laadittaessa ei ollut huomioitu, että palkkien, kuorilaattojen ja valet­tavan laatan oli betonin lujittumisen jälkeen tarkoitus toimia liittorakenteena.

Pilareiden yläpäiden raudoitus oli puutteellinen haka- sekä pystyraudoituksen osalta. Suun­nitelmissa esitetyt pilareiden raudoitteet olivat riittävät. Syyksi raudoituspuutteisiin jäi rau­doit­teiden valahtaminen valutyön yhteydessä. Huonoimmassa tapauksessa ylin haka oli 330 mm:n ja pystyraudoitus 300 mm:n etäisyydellä pilarin yläreunasta

Pilareiden yläpäissä havaittiin kaltevuusvirheitä ja epätasaisuutta. Laakerina pilarin ja jänne­betonipalkin välissä oli teräslevy. Palkin ja pilarin tukipintojen erisuuntaisuudesta sekä väärän laakerityypin johdosta kuormat palkilta pilarille siirtyivät suunnitelmista poikkeavasti.

Palkkien päiden halkeiluun johtaneita syitä oli mm. puutteellinen halkaisuraudoitus. Palkin (leveys 1100 mm) ja tuen (leveys 380 mm) leveyden mittasuhteesta johtuen osalla puristus­kaarta ei ollut välitöntä tukea allaan sekä pilareiden yläpäiden vinous, joka aiheutti palkkeihin vääntörasitusta. Lisäksi rakennepiirustuksissa oli ristiriita hakojen lukumäärän ja hakajaon välillä.

Alun perin paikalla valettavaksi suunniteltu rakenne muutettiin töiden jo käynnissä ollessa palkkien osalta elementtirakenteeksi.

Toimistorakennuksen runko toteutettiin pääasiassa kerroksen korkuisilla betoni­element­tipilareilla ja esijännitetyillä teräslaippaisilla liittopalkeilla. Osa palkeista oli esijännitettyjä betoni-betoni-liitopalkkeja. Pilarin yläpään ja palkin liitoksessa käytettiin juotosbetoniliitoksen sijaan lyijylevylaakeria (1 mm teräslevy – 3 mm lyijylevy – 1 mm teräslevy). Pilarit jatkettiin alemmasta pilarista lähtevillä palkin läpi kulkevilla, yläpäästään kierteytetyillä harjateräs­tartunnoilla, jotka liitettiin ylemmän pilarin pilarikenkään.

Runkoelementtien työselostuksen mukaan pyöreät pilarit tuli betonoida pystyasennossa. Rakenteen toiminnan onnistumisen varmistamiseksi pilarin yläpään tuli olla ehdottoman suora ja tasainen. Aiemman kokemuksen perusteella oli todettu riittäväksi, kun pilarit betonoidaan ”ylösalaisin”. Tällöin pohjamuotin suoruus ja tasaisuus varmistaisivat vaatimuksen täyttymisen. Tämä oli kuitenkin tuotantoteknisesti hankalaa muottia lävistävien harjaterästartuntojen vuoksi. Valmistustapaa muutettiin niin, että pilarit valettiin lopputilanteen mukaisessa asen­nossa. Yläpään betonimassassa tapahtui painuma, jonka johdosta pyöreän pilarin keskialue jäi kuopalle. Tehtaalla ei ollut riittävästi tietoa, kuinka tärkeää pilarin pään tasaisuus ja homogeenisuus lujuuden kannalta oli. Kuoppia yritettiin mm. tasoitella tehtaalla laastilla. Myöskään työmaalla ei pilarin yläpään laatuvaatimuksiin kiinnitetty riittävästi huomiota ja asennus pääsi jatkumaan.

Jännitetyn harja-I-palkin ylälaipan (puristuslaipan) raudoituksen haoitus oli riittämätön.

Harja-I-palkeissa käytetään ylälaipassa vetoraudoitusta eliminoimaan jännittämisen aikana kehittyvistä vetojännityksistä aiheutuvaa halkeilua (kuva 1). Vetoraudoituksen jatkokset tulee toteuttaa EN 1992-1-1 mukaisia jatkospituuksia käyttäen.

Palkin kuormittamisen lopputilanteessa kyseinen raudoitus on puristettu ja se on sidottava aina nurjahduksen estävästi riittävällä haoituksella.  On virheellistä ajatella, että raudoitus on toimimaton vaikka rasituksen suunta on muuttunut.

Kuva 1 Harja-I-palkin rasitukset muodostuvat jännittämisen aikana jännevoimasta P₀ ja palkin omasta painosta g_B, joiden vaikuttaessa ylälaippa on vedetty. Vasta lopulli­sessa rakenteessa ylälaippa muuttuu puristetuksi.

Eräässä liikerakennuksessa jouduttiin vahvistamaan systeemirei’illä varustetut jännitetyt harjapalkit, koska reikien koot ylittivät selvästi suositukset ja suuret reiät olivat lähellä toisiaan.

Tapaukseen liittyy kaksi tarkasteltavaa ongelmaa: Palkin kestävyys jännevoiman siirron yhtey­dessä reikien kohdilla (RVP-S-BE-2) ja palkin leikkausvoiman kestävyys reikien alueella. Tässä kortissa tarkastellaan palkin leikkausvoiman kestävyyttä reikien alueella.

Eräässä liikerakennuksessa jouduttiin vahvistamaan systeemirei’illä varustetut jännitetyt harjapalkit, koska reikien koot ylittivät selvästi suositukset ja suuret reiät olivat lähellä toisiaan.

Tapaukseen liittyy kaksi tarkasteltavaa ongelmaa: Palkin kestävyys jännevoiman siirron yhtey­dessä reikien kohdilla ja palkin leikkausvoiman kestävyys reikien alueella (RVP-S-BE-3). Tässä kortissa tarkastellaan palkin kestävyyttä jännevoiman siirron yhteydessä.