Hakutulokset sanalle: "laatta" (5 kpl)

Vuonna 2006 rakennetun kaksikerroksisen pienkerrostalon luhtikäytävän elementtilaatan päässä oleva uloke oli murtunut. Kyseessä oli kolmesta laatasta keskimmäinen (kuva 1). Luhtikäytävän päissä olevat laatat oli tuettu rakennuksen runkoon ja omille teräspilareilleen. Keskimmäinen laatta tukeutui pelkästään reunimmaisissa laatoissa olevien ulokkeiden varaan.

Rakenne oli vaarassa sortua, ja se oli tuettava viipymättä väliaikaisella tuennalla.

Kuva 1.     Luhtikäytävälaatta ja sen päässä oleva murtuma. Kuvassa on poistettu betonia, joka irtosi kuntotutkimusta tehdessä käsin nostamalla. (Kuvat: TSO Rakennesuunnittelu Oy).

Rakenteen lähempi tarkastelu osoitti, että laattojen pään muotoilu ja sen myötä terästen sijoittelu pään alueella oli virheellinen. Laatan päiden ulokkeet olivat liian lyhyet ja terästen suojabetonipeitteiden takia raudoitus jäi vajaaksi (kuva 2).

Yleisten suunnitteluohjeiden mukaan elementtilaatan leuan vakiopituus ja korkeus massiivilaatoilla on 120mm (elementtisuunnittelu.fi /runkorakenteiden vakioliitokset). Mikäli kyseessä on ulkotilassa oleva rakenne, rasitusluokka edellyttää suurempaa betonipeitettä ja leuan mittoja on tarpeen mukaan kasvatettava. Vaurioituneessa laatassa leuan pituus oli 80 mm. Liitoksesta puuttui myös yleisesti käytetty kuormitusta tasaava neopreeninauha. Sen puute lisää vaurioitumisriskiä.

Kuva 2. Laattojen päiden alkuperäisen suunnitelman mukainen muoto ja raudoitukset.

Peruskorjauksessa uimahallin märkätilan lattiarakenne oli korjattu vanhaa kantavaa betonilaattaa lukuun ottamatta. Rakenteessa oli lattialämmityksen vuoksi käytetty kelluvaa pintabetonilaattaa (kuva 1), ja tämä oli betonin kuivumisasteen vaihtelun seurauksena kaareutunut nurkissa ylöspäin. Vedeneristys- ja laatoitustyöt oli tehty liian aikaisin, eli ennen kuin reunannousu oli palautunut kuivumisasteen tasaantumisen seurauksena. Muutama kuukausi kohteen käyttöönoton jälkeen havaittiin märkätilan alapuolisen tilan katon maalipinnan vaurioituminen.

Rakenne tutkittiin ja havaittiin, että maalipinnan vaurioitumisen syynä oli vedeneristyksen vuotaminen. Pintabetonilaatta oli jatkanut kuivumistaan ja siten myös oikenemistaan, mistä oli aiheutunut lopulta seinän laattasaumaan ja laatoituksen taustalla olevaan vedeneristykseen liian suuri muodonmuutos. Ne eivät olleet kyenneet ottamaan tätä rasitusta vastaan, vaan niihin oli syntynyt halkeamia ja repeämiä (kuva 2). Vedeneristeen taakse päässyt vesi kulkeutui vanhan ohuen betonilaatan päälle ja imeytyi siitä laatassa olleiden halkeamien kautta laatan läpi alapintaan.

Kuva 1. Märkätilan kelluvan betonilaatan ja muuratun väliseinän liittymä (kuva Ramboll Finland Oy).

Kuva 2. Laatoituksen saumaan syntynyt halkeama märkätilan nurkassa (kuva Ramboll Finland Oy).

Kantavan seinän ja lattian välinen liitos ei ollut tiivis ja ilma pääsi virtaamaan sisätilaan lattian alapuolisesta täytöstä. Tämän seurauksena sisätiloissa aistittiin maanhajua.

Kuva 1. Ulkoseinän ja lattian välissä on rako, jopa paikoin sormet menevät laatan reunan vierustalta lattiapinnan alapuolelle.

Kuva 2. Ulkoseinän ja lattian välissä on rako. Kuvassa näkyvä höyrynsulkumuovi on taitettu seinältä levyn takaa ja alitse levyn sisäpintaan.

Syy liitoksen vuotamiseen oli lattian betonilaatan kutistuminen, mitä ei oltu otettu huomioon liitoksen suunnittelussa. Betonilaatta kutistuu noin 0,6 – 1,0 mm/m, mikä tarkoittaa käytännössä 10 mm kutistumaa 10 metriä leveällä laatalla. Riippuen betonin laadusta kutistuminen voi olla edellä mainittuja arvoja suurempi.

Asuinkerrostalon rakennustyömaalla valettiin neljännen kerroksen katon betonilaatta helmikuun alkupuolella. Rakennustöiden vastaava työnjohtaja ei ollut varmistanut, että valettu betonilaatta suojataan yläpuolelta asianmukaisesti valutöiden päätyttyä. Ainoastaan muottien alapuolella oli lämmitys, joka yhdessä betonin sitoutumisesta tulevan lämmön kanssa ei riittänyt pitämään betonilaattaa sulana -16 – -22 asteen pakkasessa.

Teollisuus-/varastohallin (n. 2800 m²) toteutusmuotona käytettiin kokonaisvastuurakentamista (KVR-urakka). Pohjatutkimuksen suosituksen mukai­sesti rakennuksen perustamistavaksi valittiin lyöntipaalutus.

Hankkeesta neuvoteltaessa oli tilaaja kertomansa mukaan ensimmäisessä vaiheessa esittänyt, että varastoalueen osalta laatalta vaadittu kantavuus on 20 kN/m². Neuvottelujen edetessä oli päädytty mitoituskuormaan 10 kN/m². Kuormia ei kuitenkaan kirjattu neuvotteluasiakirjoihin.

Paalukuormia määrittäessään rakennesuunnittelija arvioi kantavan alapohjalaatan oman painon arkkitehdin luonnossuunnitelmissa esitetyn laattapaksuuden (200 mm) perusteella tarkistamatta onko laatta toteutettavissa ko. paksuudella sille suunniteltavalle mitoitus­kuormalle. Näin kantavan alapohjan paalutuksessa päädyttiin ruutumaiseen paalujakoon 6000 mm x 6000 mm.

Suunnittelu eteni limittäin rakentamisen kanssa. Paalutustyöt tehtiin ennen kantavan alapohja­laatan lopullista suunnittelua.

Alapohjaa mitoittaessaan rakennesuunnittelija havaitsi virheensä. KVR-urakoitsija ohjasi jatkamaan suunnittelua käyttämällä mitoituskuormaa 5,0 kN/m², perustellen kuorman olevan rakentamismääräyskokoelman osan B1 tavarakuorman vähimmäisarvon suuruinen (tämä oli rakentamisajankohtana voimassa ollut normi). Tilaajan kertoman mukaan häntä ei tässä vaiheessa informoitu käytettävästä mitoituskuorma­muutok­sesta.

Virhe paljastui epäsuorasti alapohjalaatan valujen yhteydessä. Rakennusvalvonta-viranomaisen seuran­takokouksessa tilaajan valvoja kertoi laatan yläpinnan terästen todennäköisesti painuneen useita senttejä. Rakennusvalvontaviranomainen edellytti ulkopuolisen tarkastajan lausuntoa toteutuneen rakenteen kantavuudesta. Ulkopuolinen tarkastaja analysoi rakenteen koeporaus­ten, betonipeitemittausten ja laskelmien perusteella päätyen laatan kantavuuden osalta arvioon n. 3,5 kN/m².