Hakutulokset sanalle: "rakennesuunnittelu" (2 kpl)

Rakennesuunnittelun ja työmaan yhteistyön tulee toimia siten, että mahdolliset epäselvyydet ja puutteet rakennesuunnitelmissa selvitetään yhteistyönä ennen kuin toteutukseen ryhdytään. Mikäli suunnitelmista halutaan poiketa tai on vahingossa poikettu, tulee tästä ehdottomasti ilmoittaa välittömästi rakennesuunnittelijalle. Rakennesuunnittelun ei myöskään tule jättää tärkeiden liitosten suunnitelmia keskeneräiseksi olettaen, että työmaalla ratkaistaan puuttuvat detaljiasiat.

Esimerkkitapaus (kuva 1):

Vesikattoa kannattavien 115×540 liimapuupalkkien päihin, palkkien yläpintaan kiinnitettyjen, noin 60 neliömetrin laajuista suoja- ja sisäänkäyntikatosta kannattavien vetotankojen yläpäiden kiinnityslevyt oli toteutettu suunniteltua lyhyempinä. Kiinnityslevyn ja liimapuun liitoksessa oli käytetty suunnitelman mukaisten kuuden sijasta viittä kansiruuvia. Kansiruuvin dimensioista oli merkitty suunnitelmiin vain halkaisija (M16). Vetotangon kiinnityslevyn tieltä oli siirretty kattorakenteen jäykistykseen käytettyä 63×200 kertopuupalkkia suunnitelmista poikkeavasti rakennuksen keskilinjaan päin noin 300 millimetriä ja tehty sille noin 50 millimetriä syvä loveus pääkannattajana toimivaan 115×540 liimapuupalkkiin. Loveusta ei ollut esitetty suunnitelmissa. Risteyskohta oli esitetty suurimittakaavaisessa yleisleikkauksessa, mutta siitä ei ollut erillistä detaljipiirustusta, josta suunnitellun toteutustavan olisi voinut nähdä.

Kuva 1. Kertopuupalkin 63×200 vasemmalta puolelta, liimapuupalkista loveuksen syvyinen ja vetotangon kiinnityslevyn pituinen kappale leikkautui irti.

Teollisuus-/varastohallin (n. 2800 m²) toteutusmuotona käytettiin kokonaisvastuurakentamista (KVR-urakka). Pohjatutkimuksen suosituksen mukai­sesti rakennuksen perustamistavaksi valittiin lyöntipaalutus.

Hankkeesta neuvoteltaessa oli tilaaja kertomansa mukaan ensimmäisessä vaiheessa esittänyt, että varastoalueen osalta laatalta vaadittu kantavuus on 20 kN/m². Neuvottelujen edetessä oli päädytty mitoituskuormaan 10 kN/m². Kuormia ei kuitenkaan kirjattu neuvotteluasiakirjoihin.

Paalukuormia määrittäessään rakennesuunnittelija arvioi kantavan alapohjalaatan oman painon arkkitehdin luonnossuunnitelmissa esitetyn laattapaksuuden (200 mm) perusteella tarkistamatta onko laatta toteutettavissa ko. paksuudella sille suunniteltavalle mitoitus­kuormalle. Näin kantavan alapohjan paalutuksessa päädyttiin ruutumaiseen paalujakoon 6000 mm x 6000 mm.

Suunnittelu eteni limittäin rakentamisen kanssa. Paalutustyöt tehtiin ennen kantavan alapohja­laatan lopullista suunnittelua.

Alapohjaa mitoittaessaan rakennesuunnittelija havaitsi virheensä. KVR-urakoitsija ohjasi jatkamaan suunnittelua käyttämällä mitoituskuormaa 5,0 kN/m², perustellen kuorman olevan rakentamismääräyskokoelman osan B1 tavarakuorman vähimmäisarvon suuruinen (tämä oli rakentamisajankohtana voimassa ollut normi). Tilaajan kertoman mukaan häntä ei tässä vaiheessa informoitu käytettävästä mitoituskuorma­muutok­sesta.

Virhe paljastui epäsuorasti alapohjalaatan valujen yhteydessä. Rakennusvalvonta-viranomaisen seuran­takokouksessa tilaajan valvoja kertoi laatan yläpinnan terästen todennäköisesti painuneen useita senttejä. Rakennusvalvontaviranomainen edellytti ulkopuolisen tarkastajan lausuntoa toteutuneen rakenteen kantavuudesta. Ulkopuolinen tarkastaja analysoi rakenteen koeporaus­ten, betonipeitemittausten ja laskelmien perusteella päätyen laatan kantavuuden osalta arvioon n. 3,5 kN/m².