Hakutulokset sanalle: "yläpohja" (10 kpl)

Kuva 1. Savupiipun virheellisesti toteutettu läpivientikohta yläpohjassa.

Metallisen järjestelmäsavupiipun läpivientikohtaa ei ollut huomioitu yläpohjan lämmöneristyksen asentamisen yhteydessä. Puhallusvillaa oli kulkeutunut savupiipun ympärille koko erityskerroksen paksuudelta. Paksu, savupiipussa kiinni oleva eristyskerros aiheutti savupiipun ja ympäröivien rakenteiden kuumenemisvaaran.

Savupiipun läpivientikohdassa ei saa olla palava-aineista materiaalia suoritustasoilmoituksen mukaisen suojaetäisyyden sisällä. Eristyspaksuudeltaan yli 200 mm:n rakenteiden¹ läpiviennistä annetaan ohjeet savupiipun asennusohjeessa.

¹ Testistandardissa EN1859 käytetty eristyspaksuus.

Kuva 1. Vasemmassa kuvassa on määräysten vastainen savupiipun sivusiirtymä, joka oli toteutettu oikealla olevan virheellisen suunnitelman perusteella.

Savupiipun sivusiirtymä ullakolla oli toteutettu järjestelmänä hyväksyttyyn metallisavupiippuun kuulumattomilla osilla. Koska järjestelmään kuulumattomat ja siten sen osana testaamattomat kappaleet sijaitsivat ullakolla, ne eivät olleet helposti havaittavissa.

Vuonna 1990 valmistuneen puurakenteisen rivitalon yläpohjan höyrynsulkumuovi oli asennettu virheellisesti. Sen saumoja oli jätetty tiivistämättä, minkä lisäksi sen läpi oli vedetty sähköputkia viiltämällä siihen reikä ja jättämällä kohta tiivistämättä. Rakennepiirustus oli rakentamisajan tavan mukaan puutteellinen: siinä ei ollut määritelty saumojen ja läpivientien tiivistystä.

Vaikka rakentamisajankohtana puhuttiin rakennusten ilmatiiviydestä, niin käytännön toteutuksessa oli huomattavia puutteita nykyiseen verrattuna.

Kuva 1. Yläpohjan alkuperäinen rakennepiirustus, jota ei ollut noudatettu työmaalla.

Kuva 2. Yläpohjan ilmavuoto näkyy vastaavan kohdan lämpökuvassa. (Kuvat Ville Pasanen, Ismo Oksanen ja Katja Rajaniemi)

Kuva 3. Lämpövuodon kohdalta avattu yläpohja. Sähköputkea varten viilletty reikä on käden kohdalla. Putkesta vasemmalla tiivistämätön höyrynsulun sauma.

Lumi pääsi tunkeutumaan haitallisesti yläpohjaan räystään tuuletusraon kautta. Nopeaa lumen sulamista seurasi sulamisveden kulkeutuminen rakenteeseen, mikä tuli esille huoneen puolella katon vuotojälkenä (kuva 1).

Kuva 1. Lumen sulattua vedeksi se on kulkeutunut jiirin kohdalle ja aiheuttanut vuotojälkiä.

Yläpohjarakenteen tuuletus on järjestetty normaalisti niin, että tuuletusilman mukana yläpohjaan pääsee kulkeutumaan säästä riippuen myös hieman sadevettä tai lunta. Tästä ei saa kuitenkaan aiheutua haittaa. Yleensä vähäinen määrä lunta ehtii haihtua aiheuttamatta vauriota.

Usein yläpohjan tuuletus järjestetään räystään kapean raon kautta. Yläpohjan suurempi ilmatila pudottaa ilmavirtauksen nopeutta ja ilmavirtauksen mukana kulkeutuva kevyt pakkaslumi laskeutuu lämmöneristeen päälle reuna-alueelle. Ideaalisesti toimiessaan lumi sublimoituu (eli muuttuu kiinteästä suoraan kaasuksi) eristeen päältä yläpohjan läpi kulkeutuvan lämmön vaikutuksesta, ja näin muodostunut vesihöyry kulkeutuu tuuletusilman mukana ulkoilmaan. Sään nopean lämpenemisen seurauksena sublimoitumista ei ehdi tapahtua ja lumi sulaa vedeksi, jolloin se voi tunkeutua rakenteen sisälle.

Räystäällä on pienet tuuletusraot ja ulkoseinän kohdalla tuuletusrako saattaa olla vieläkin kapeampi. Nopeat ilmavirtaukset kuljettavat ohutta tuiskulunta liiallisesti yläpohjaan lämmöneristeen päälle varsinkin silloin, kun sääolosuhteet ovat otolliset ja yläpohjassa ilmavirtaukset ovat suuria (kuva 2).

Kuva 2. Kuvassa on havainnollistettu sadepisaroiden liikerataa. Tuuli kiertää rakennuksen sivuitse ja yläpuolelta ja muuttaa pisaroiden suuntaa jopa vaakasuoraan räystäskorkeudella. Sama ilmiö tapahtuu lumihiutaleille.  (lähde: Julkisivu 2000, 1997)

Lumen vähäinen tunkeutuminen yläpohjaan on hyvin yleistä. Kuvissa 3 ja 4 on esitetty yläpohjan kuvia toisista rakennuksista.

Kuva 3. Lunta yläpohjan tuuletustilassa lämmöneristeen päälle. Kuva on toisesta rakennuksesta.

Kuva 4. Lunta yläpohjan tuuletustilassa lämmöneristeen päällä. Kuva on toisesta rakennuksesta.

Vesikattoon liittyvän puurankaisen ulkoseinän ikkunan korkeusasema oli suunniteltu siten, että ikkunan alareuna sijaitsi noin 50 mm vesikattopinnan yläpuolella. Sateella vesi pääsi tunkeutumaan ikkunapellityksen alta ikkunan alapuoliseen seinärakenteeseen. Talvella kinoslumi peitti ikkunan alareunan ja lumen sulaessa vesi valui pellityksen saumoista ja reunoista rakenteeseen. Ulkoseinän sisäpuolisessa levyverhouksessa havaittiin ikkunan alapuolella kosteusjälkiä.

Kuva 1. Ikkunapeltiin ei saatu ohjeiden mukaista kallistusta puutteellisen korkoaseman vuoksi. (Kuva: H. Kääriäinen)

Virhe voi esiintyä myös kivirakenteisessa ulkoseinässä ja myös ehjän seinäpinnan kohdalla.

Yleisenä ohjeena on katon vedeneristyksen nostaminen yläpuolista seinää vasten vähintään 300 mm korkeuteen.

Yläpohjan höyrynsulkua ei ollut käännetty riittävästi ulkoseinää vasten eikä sitä ollut kiinnitetty riittävän tiiviisti ulkoseinään. Sisäilman kosteus oli päässyt yläpohjarakenteen sisään, minkä jälkeen se oli tiivistynyt ja jäätynyt vesikatteen alapintaan. Sään lämmettyä keväällä jää suli, ja sulamisvesi valui höyrynsulun päälle ja siitä edelleen sisätiloihin epätiiviiden läpivientien, esimerkiksi kattokaivojen, juuresta (kuva 1).

Virhe esiintyy tyypillisesti kevytrakenteisissa lievästi tuulettuvissa yläpohjissa keväällä sekä myös talvella pidempien suojasäiden yhteydessä. Virhe voi esiintyä myös esimerkiksi kattoikkunoiden, savunpoistoluukkujen ja taloteknisten laitteiden jalustojen sekä putki- ja kaapeliläpivientien yhteydessä (kuva 2).

Kuva 1. Vasemmalla: yläpohjan höyrynsulkua ei ollut liitetty tiivisti ulkoseinään; oikealla: kosteutta höyrynsulun päällä (kuva Ramboll Finland Oy).

Kuva 2. Höyrynsulun kiinnitystä ulkoseinään ei ole esitetty eikä kattoikkunan liittymässä ole esitetty yläpohjan ja jalustarakenteen höyrynsulkujen limitystä.

Vesikaton vedeneristys oli nostettu yläpuolella olevan ulkoseinän ulkokuoren ulkopintaa vasten (kuva 1). Tällöin yläpuolisen julkisivuverhouksen taakse viistosateella saumojen kautta tunkeutunut vesi oli kulkeutunut vedeneristyksen alapuolelle kantavan rakenteen päälle ja edelleen sen saumojen ja läpivientien kautta sisätiloihin.

Kuva 1. Käännetyn vesikattorakenteen vedeneristys on nostettu yläpuolella olevan seinän sokkelin ulkopintaa vasten (Kuva: K.Hakala ja Vahanen Oy).

Virhe on esiintynyt sekä rakenteessa, jossa vedeneristys on lämmöneristeen päällä että rakenteessa, jossa vedeneristys on lämmöneristeen alla (eli ns. käännetyssä katossa).

Useita suurilla naulalevyristikoilla (jänneväli > 20 metriä) varustettuja yläpohjia on jouduttu korjaamaan ja/tai tukemaan jälkikäteen, kun ristikoiden alkukäyryyksien hallinta on työmaalla ollut puutteellista.

Työmaalla ei ole ollut ymmärrystä tai tietoa kuinka rakennuspaikalle vastaan otetut merkittäviä tai näkyviä alkukäyryyksiä sisältävät puristusrasitetut rakenneosat tulee asentaa paikalleen ja/tai erityisesti missä tapauksissa ne pitää oikoa tai tukea.

Osa kohteiden naulalevyristikoista on pitänyt tukea jälkikäteen siitä syystä, että ristikot on alun perin asennettu vinoon, jolloin pystykuormasta aiheutuu ristikkoon todellinen vaakasuuntainen voima, joka vaikuttaa poispäin ristikon tasosta.

Kuva 1. Alkukäyryydet ja -vinoudet on mahdollista havaita asennusvaiheessa.

Virheellisissä tai vaurioituneissa rakenteissa on käytetty vaihtelevasti erikokoista sahatavaraa, jolla on ollut alkukäyryyttä tai lenkoutta. Näkyvää alkukäyryyttä on saattanut esiintyä jo työmaalle saapuneissa valmisosissa, ja/tai se on voinut lisääntyä varastoinnin aikana ja/tai puun kuivuessa. Tätä virhettä ei ole poistettu asennuksen yhteydessä.

Rakennesuunnitelmissa oletetaan rakenneosien olevan lähes ideaalisen suoria. Käytännössä se tarkoittaa, että puristettujen rakenneosien kestävyydet on laskettu olettaen alkukäyryyksien olevan enintään L/300 (Rakenteiden lujuus ja vakaus, Puurakenteet, RIL 205). Tässä L on rakenneosan sivusuunnassa tukematon pituus.

Alkukäyryys tai asennuksessa aiheutunut vinous ei välttämättä aiheuta korjaustoimenpiteitä, mikäli

• rakenteen kestävyys voidaan laskelmin osoittaa riittäväksi tai
• virhe voidaan luotettavasti rajata nykyarvoonsa tai
• jos sillä todistettavasti ei ole vaikutusta rakenteen kestävyyteen (esim. vetorasitetut sauvat).

Useita puisista kattoristikoista (nippuristikko) valmistettuja kattorakenteita on jouduttu korjaa­maan ja vahvistamaan, koska valmistaja ei ole asennuksen yhteydessä voinut tai osannut tehdä voimassa olevien määräysten ja ohjeiden mukaisia naulaliitoksia. Liitosten lujuudet eivät ole olleet riittäviä, ja rakenteiden stabiilius on ollut puutteellinen.

Erityisesti on ongelmia ollut tapauksissa, missä puiset kattokannattajat on sekä lujuus­teknisistä että palonkestävyyden takia tehty niputtamalla kolme hoikasta sahatavarasta tehtyä kattoristikkoa. Ristikoiden sauvojen välissä on naulalevyn paksuinen rako. Nippuihin kuuluvien yksittäisten kattoristikoiden sauvoihin on käytetty joko 42 tai 45 mm paksua sahatavaraa, missä ruoteiden ja jäykistävien rakenneosien naulaamiselle jää hyvin vähän tilaa, ja virheiden mahdollisuus on merkittävä.

Kuva 1. Puisten kattoristikoiden tuenta tai ruoteiden kiinnitys naulaamalla.

Koska kaksi tai kolme naulalevyristikkoa niputtamalla on päädytty rakenteeseen, missä ei voida täysin vakuuttua suoraan pääkannattajan yläpaarteen päälle naulattavien tukiran­kojen/ruoteiden kiinnityksistä, virhe on tapahtunut jo tuotesuunnittelussa, paitsi jos ongelman hoitamiseksi on annettu erilliset työohjeet. Muussa tapauksessa on kyse ohjeiden vastaisesta virheellisestä asennustyöstä.

Kattoristikoiden päälle naulauksessa on eri kohteissa tehty seuraavia kattorakenteiden kestävyyteen olennaisesti vaikuttaneita virheitä:

• naulaus ei ole tapahtunut täysin kohtisuoraan puun syihin nähden,
• naulojen kärjet ovat tunkeutuneet ulos reunaprofiilin sivusta, tai
• naulat ovat tunkeutuneet viereisen profiilin sisälle profiiliin sivusta,
• naulojen reunaetäisyydet ovat ristikoiden yläpaarteissa (vähintään 10d vetovoiman puolella) olleet liian pieniä,
• nippuihin kuuluvien paarresauvojen jatkosten ollessa samassa kohdassa, ruoteiden tms. naulaus on voinut osua jatkoskohtaan tai profiilien väliin (välit aiheutuvat naula-levyistä, joilla ristikot on niputettu).

Virheeseen johtavia mahdollisia syitä ovat olleet mm.:

• rakennetyyppi ja sen valinta, tai naulaustyöohjeiden puuttuminen,
• huolimaton naulaaminen suoraan kattoristikoiden päälle,
• ruoteiden jatkosten (erityisesti päittäisjatkokset) huolimaton valmistus,
• katon pintaa kannattavien puisten ruoteiden naulaaminen on saattanut kuulua katto­urakkaan, jolloin sen valvonta on voinut olla puutteellista.

Useita naulalevyristikoilla suunniteltuja suurilla jänneväleillä (> 20 metriä) valmistettuja raken­nusten yläpohjia on jouduttu korjaamaan jälkikäteen, koska valmistuksen/asennuksen aikana on suunnitelmien vastaisesti jätetty osa pääkannattajaristikoiden puristetuista yläpaarteista tukematta.

Näin on tehty mm. sivuharjan alueella (kuva 1). Syynä virheeseen on todennäköisesti, että rakennuksen pituussuuntaisten sivuharjaa kannattelevien puuristikoiden on tuentoineen kuviteltu antavan riittävästi tukea myös pääkannattajille.

Kuva 1. Kattorakenteen tuentojen valmistusvirhe (sivuharjan kannattajia tai sen suuntaisia ruoteita ei ole piirretty kuvaan).