Language:
  • fi
  • en
  • se
  • Language:
  • fi
  • en
  • se
  • RVP-S/T-RF-74

    Ikkunaliittymän puutteet

    Julkaistu: 11.09.2018

    1. Virhe

    Kohteena oli 1980-luvulla rakennettu viisikerroksinen toimistorakennus. Vesi pääsi tunkeutumaan tiililaattapintaiseen sandwich-elementtiin ikkunarakenteen ja ulkoseinän epätiiviiden julkisivuliittymien kautta. Virhe havaittiin yhdessä toimistohuoneessa olleen tunkkaisen hajun johdosta. Hajua havaittiin aistinvaraisesti myös muissa tiloissa ikkunan läheisyydessä. Hajun leviämistä edesauttoi ikkunakarmin ja ulkoseinän välisen tilkeraon epätiiviys.

    Kuva 1. Ikkunan yläpuolinen pellitys havaitusta vauriokohdasta.

    Ikkunan pellitykset oli suunniteltu ulkonäköseikkojen ehdoilla. Aikaisemmin oli yleisesti tapana, että ikkuna-aukon reunat peitettiin ulkopuolelta vain puu- tai peltilistoilla. Tilkeraossa käytettiin pelkästään mineraalivillaa ja sisäpuolelle asennettiin vain peitelistat, mikä ei ole estänyt ilmavuotoja eristekerroksesta sisäilmaan.

    Kuva 2. Näytteenottokohta ulkoseinän lämmöneristeestä ikkunan poistamisen jälkeen.

    2. Virheestä aiheutuvat ongelmat

    Virheestä aiheutuvia ongelmia olivat:

    • Tunkkainen sisäilma
    • Ulkoseinärakenteen lämmöneristävyyden heikkeneminen

    3. Virheen korjaaminen

    Ennen virheen korjaamista tulee tehdä tarpeeksi kattava kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus. Tutkimusraportissa esitetään korjauksen laajuus ja vaihtoehtoiset korjausmenetelmät. Korjaustyö, sen laadunvarmistus ja dokumentointi suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti.

    Sisäilman tunkkaisuuden aiheuttajan selvittämiseksi tehtiin mikrobitutkimuksia ottamalla materiaalinäytteitä lämmöneristeestä eri syvyyksiltä. Lämmöneristeessä todettiin selvää mikrobipitoisuuden vähenemistä ikkunan apukarmista lukien seinän keskialueen suuntaan. Pitoisuudet normalisoituivat noin 150 mm etäisyydellä apukarmista lukien.

    Koska suurimmassa osassa tutkituista ikkunaliittymistä todettiin vaurioitunutta materiaalia, kaikki ikkunaliittymät päätettiin korjata. Samalla ikkunat päätettiin uusia energiatehokkuuden parantamiseksi.

    Ikkunaliittymistä poistettiin lämmöneristeet keskimäärin 150 mm etäisyydeltä. Lämmöneristeen poistaminen oli työlästä ikkuna-aukkojen pielessä sijainneiden betonielementtien teräsansaiden vuoksi.

    Ulkopuoliset liittymärakenteet toteutettiin kestoelastisella saumamassalla ja pellityksillä. Sisäpuolelle tehtiin tämänhetkisten ohjeiden mukainen tiivistys (umpisoluinen pohjanauha + kestoelastinen saumamassa). Liittymien tiiviys varmistettiin merkkiainekokeilla.

    Rakennus oli käytössä koko korjauksen ajan, joten suojaukset ja osastoinnit tehtiin erittäin huolellisesti, mistä aiheutui merkittävä lisätyö.

    Rakennuksen ilmanpitävyyden huomattavan parantumisen vuoksi ilmanvaihto tasapainotettiin ikkunakorjauksen valmistuttua.

    4. Hyvän rakentamistavan mukainen ratkaisu

    Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017):

     25 § Ulkoverhous

     Seinärakenteen ulkoverhouksen taakse ei saa joutua vettä tai ulkoverhouksen taakse tunkeutuneen veden ja kosteuden on päästävä poistumaan rakenteita vahingoittamatta. Ulkoverhouksen taustan on oltava tuulettuva, ellei kosteus pääse muutoin poistumaan.

     

    Julkisivupinnalla vesi liikkuu myös ylöspäin tuulen paineen johdosta. Tällöin vesi tunkeutuu julkisivupinnan taakse, ellei veden kulkeutumista sinne ole estetty. Mitä sileämpi julkisivun pinta on, sitä helpommin pintaan muodostuu siirtyvä yhtenäinen vesikalvo.

    Aukkojen liittymät ulkoseinärakenteeseen tehdään sekä sisä- että ulkopuolelta erittäin tiiviiksi unohtamatta kuitenkaan lämmöneristyskerroksen tuuletustarvetta.

    Veden kulkeutumista seinän sisään ikkunaliittymän kautta estetään hyvillä pellityksillä, jotka on tiivistetty rakenteen pintaan esimerkiksi kestoelastisella saumamassalla ja mekaanisilla kiinnityksillä. Tärkeää on, ettei ikkunapellin takanurkkaan jää avointa kohtaa, ja pellin alle suositellaan tehtäväksi siveltävä vedeneristys.

    Ikkunapellin alapuolelle asennetaan niin sanottu vastapelti, ja sen alle asennetaan myös kestoelastinen saumamassa tasoittamaan julkisivupinnan epätasaisuudet. Myös vastapelti on kiinnitettävä mekaanisesti.

    Ikkunapeltien suositeltavat muodot, mitat ja kallistukset on esitetty RT-kortissa 80-11202.

    Kuva 3. Ikkunapellin kiinnitys puualmiini-ikkunan karmiin. (Lähde: RT80-11202)

    Kuva 4. Esimerkki ikkunapellin päättämisestä. (Lähde: RT80-11202)

    Kuva 5. Ikkunapellin periaatekuva. Pellin takanurkan on oltava suljettu ja päätynostoissa on oltava taite. Taite käännetään seinään tehtävään uraan.

    5. Muuta

    Lähteet

    Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017).

    Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus. Ympäristöopas 2016.

    RT 14-10984 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus. Rakennustieto 2010.

    RIL 255-1-2014, Rakennusfysiikka 1 Rakennusfysikaalinen suunnittelu ja tutkimukset. Suomen

    Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Helsinki 2014.

    Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE Oy

    Virhekortin pääluokka:
    ,

    Virhekortin alaluokka:

    Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.