Language:
  • fi
  • en
  • se
  • Language:
  • fi
  • en
  • se
  • RVP-M/T-BE-23

    Liittorakenteen puutteellinen työnaikainen tuenta

    Julkaistu: 16.06.2008 / Päivitetty: 8.4.2017

    1. Virhe

    Asennus- ja tuentasuunnitelmassa oli tieto ainoastaan kuorilaattojen tuennan tarpeesta. Palkkien tuennasta oli tieto jännitettyjen palkkien raudoitussuunnitelmassa, joka ei ollut työ­maan käytössä, eikä se myöskään ole normaali työmaan työpiirustus. Tieto jännitettyjen palk­kien tuennan tarpeesta ei ollut siirtynyt työmaan käytössä olleeseen tuentasuunnitelmaan. Betonointisuunnitelmaa laadittaessa ei ollut huomioitu, että palkkien, kuorilaattojen ja valet­tavan laatan oli betonin lujittumisen jälkeen tarkoitus toimia liittorakenteena.

    2. Virheestä aiheutuvat ongelmat

    Kannen valutyön yhteydessä havaittiin, että valettava kansi painuu. Painumisen syyksi selvisi hyvin pian kuorilaattoja kannattelevien palkkien taipuminen, koska palkkeja ei ollut tuettu asianmukaisesti. Painumisen havaitsi valutyötä tekevä työporukka lattiakaivon korkeus­ase­man sekä lattian kaatojen mittauksen yhteydessä. Suurin mitattu taipuma oli 130 mm.

    Valutyöt keskeytettiin työmaan työnjohdon toimesta ja taipuneiden palkkien alle asennettiin väliaikaiset tuet (kuva 1).

    Kuva 1 Taipuneita väliaikaisesti tuettuja palkkeja.

    Kuva 2 Ulkopuoliset jänteet asennettuina ja työnaikaisesti tuettuina. Kolmannes­pisteissä sijaitsevat teräsosat.

    3. Virheen korjaaminen

    Työmaa otti yhteyttä vastaavaan rakennesuunnittelijaan, joka otti yhteyttä palkit suunnitellee­seen suunnittelijaan. Melko pian palkit suunnitellut suunnittelija ilmoitti, että palkit olisi pitänyt tukea valutyön ja betonin lujittumisen ajaksi.

    Tilannetta selvittämään kiinnitettiin ulkopuolinen suunnittelija, käynnistettiin taipuneiden palk­kien kannattaman alueen laatan paksuuden mittaus sekä mittaustulosten perusteella kuormi­tustilanteen laskenta ja korjaussuunnittelu. Korjaussuunnitelman laatijaksi kiinnitettiin ulkopuo­linen suunnittelija ja korjaussuunnitelman tarkastajaksi kiinnitettiin ulkopuolinen asiantuntija Tampereen teknillisestä yliopistosta.

    Palkkeihin tehtiin vahvistuskorjaus ulkopuolisin jäntein (Dywidag d = 38 mm, kuva 2). Ankku­rointi tehtiin pintalaattaan, tukialueelle piikattuun koloon (kuva 4). Pintalaattaan ankkuroidut kaltevat tangot sekä palkin keskialueella palkin alapinnan alapuolella sijaitsevat suorat tangot, ankkuroitiin palkin kolmannespisteissä sijaitseviin betonilla täytettäviin teräsosiin (kuva 2). Korjaussuunnitelman mukaan jänneteräksiin jännitettiin 800 kN esijännitysvoima per jänne. Kolmannespisteissä rakennetta nostava voima on noin 300 kN per jänne. Voimasta voidaan huomioida noin 85 prosenttia, kun otetaan huomioon jännityshäviö. Tankojen ja ankkurina toimivien laatan alapuolella sijaitsevien teräsosien palosuojauksena käytettiin mineraalivillaa (kuva 3). Palosuojauksen suojaus mekaanista rasitusta vastaan sekä villojen paikallaan pysymisen varmistaminen tulipalossa tehtiin peltikotelolla.

    Korjaustapa oli mahdollinen, koska urakka-asiakirjoissa ei ollut mainittu minimi alikulkukor­keutta. Alikulkukorkeudeksi jäi joka paikkaan vähintään 2100 mm.

    Kuva 3 Ulkopuolisten jänteiden palosuojaus tehtiin mineraalivillalla, joka suojattiin mekaanista kulutusta vastaan pelti­kotelolla.

    Kuva 4 Jänteiden yläpäiden ankkurointi.

    4. Hyvän rakentamistavan mukainen ratkaisu

    Elementtiasennusta johtavan työnjohtajan tulee omata riittävät tiedot valmiin ja asennus­aikaisen rakenteen toiminnasta, työnsuunnittelusta, asennuksesta ja työturvallisuudesta sekä riittävä käytännön kokemus elementtiasennustyön johtamisesta.

    Hänellä tulee olla työnjohtotehtävän vaativuutta vastaava pätevyys.

    Elementit varastoidaan ja niitä käsitellään valmistajan ja suunnittelijan antamien ohjeiden mukaan. Työmaalla tulee olla elementtien asennussuunnitelma, jonka vastaava rakenne­suun­nittelija osaltaan on hyväksynyt.

    Suunnitelman tulee sisältää seuraavat tiedot tarvittavilta osiltaan: asennusjärjestys, mittaus­järjestelmä ja sallitut mittapoikkeamat, vähimmäistukipinnat, asennuksen aikainen tuenta sekä yksittäisen elementin ja koko rakenteen asennusaikaiset vakavuustarkastelut, elementtien kiinnittäminen, kiinnityshitsaukset materiaaleineen sekä muut tarpeelliset tiedot.

    Erityisesti huolehditaan siitä, ettei asennuksessa synny haitallisia mittavirhekasautumia.

    Pakkasrasituksen alaiseksi joutuvan betonin kanssa kosketuksiin tulevat vettä sitovat lämmön­eristeet on suojeltava sateelta ja muulta kosteudelta.

    Asentamisen jälkeen elementtien valmistustiedot tulee olla jäljitettävissä elementistä tai elementit paikantavista asiakirjoista. (Rakentamismääräyskokoelman osa Rakenteiden lujuus ja vakaus, Betonirakenteet).

    Tiedonkulku eri toimijoiden välillä varmistetaan ennen työvaiheiden aloittamista (Ympäristöministeriön ohje rakennustyön suorituksesta ja valvonnasta YM5/601/2015).

    5. Muuta

    Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE Oy

    Virhekortin pääluokka:
    ,

    Virhekortin alaluokka:

    Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.