Puuristikoiden erikoistyyppien virheellinen asennus

RVP-T-PU-39

Julkaistu: 25.02.2009 / Päivitetty: 13.8.2018

1. Virhe

Erikoistyyppisillä puisilla naulalevyristikoilla tehtyjä yläpohjia (jänneväli > 20 metriä) on jou­duttu korjaamaan ja/tai tukemaan jälkikäteen, koska työmaalla ei ole ymmärretty rakenteen toimintaa ja on tehty suunnitelmien vastaisia asennusratkaisuja.

Kuvan 1 tapauksessa virhe oli syntynyt, kun alemman kattokannattajan vaakasuoran ylä­paarteen poikittaisia sivutukia ei ollut asennettu paikalleen, tai niiden liitokset oli tehty huolimattomasti siten, ettei liitoksen kestävyys ole riittävä.

Kuva 1. Erikoisrakenteinen puuristikko, joka on koottu päällekkäisistä osista.

2. Virheestä aiheutuvat ongelmat

Puristetun sauvan yhdenkin sivutuen poistaminen tai toimimattomuus aiheuttaa sauvan tukivälin tai nurjahduspituuden kasvamisen kaksinkertaiseksi, mikä saattaa aiheuttaa paarresauvan puristus­kestävyyden, ja samalla koko ristikon taivutuskestävyyden vähenemisen jopa alle puoleen vaaditusta.

Kattoristikon taivutuskestävyyden merkittävä väheneminen aiheuttaa ristikon sortumavaaran. Puristetun rakenneosan nurjahdus voi tapahtua äkillisesti, ja virheestä aiheutuneen rakenne­osan vaurioitumisesta saattaa aiheutua myös laajempi sortuminen.

3. Virheen korjaaminen

Virheen korjaamisessa lähtökohtana on alkuperäinen suunnitelma, johon rakennetta tulee verrata ja havaitut tuentapuutteet tulee täydentää. Mikäli rakenteissa ei ole havaittavissa vajaasta tuennasta aiheutuvia mahdollisia seurausvaikutuksia, alkuperäisen suunnitelman mukaisten tuentojen täydentäminen on riittävä korjausmenetelmä.

Virheellisesti toteutetuissa kohteissa havaitut muotoaan muuttaneet rakenneosat oiottiin ja korjattiin, joko vetämällä tai muuten pakottamalla puutteellisesti tuetut rakenteet suoriksi, jonka jälkeen ne oli mahdollista tukea pysyvästi vinoreevoilla tai muuten harustamalla alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

Kuva 2. Kuva kaareutuneen puristuspaarteen korjaussuunnitelmasta.

4. Hyvän rakentamistavan mukainen ratkaisu

Kattoristikoiden toiminta ja kestävyys perustuvat siihen, että ristikoiden rakenneosat pysyvät kuormitettuna ristikon omassa tasossa. Ristikon puristettujen sauvojen (esimerkiksi yläpaarre) kestävyyden laskelmat perustuvat paitsi sauvan suoruuteen, myös sen sivutukien suunni­teltuihin väleihin. Paarteen nurjahduspituus on yleensä sama kuin tukivälin pituus.

Kattorakenteen puuristikoiden suunnittelussa mitoitetaan ristikoiden poikittaistuennan tarve lähtien tietyistä alkukäyryyden ja vinouden olettamuksista. Mitoituslaskelmasta (esim. RIL 205-1, kohta 9.2.5) saadaan ruoteiden normaali lukumäärä ja niiden välinen etäisyys. Lisäohjeita löytyy julkaisusta RIL 248 NR-kattorakenteen jäykistyksen suunnittelu ja toteuttaminen.

Rakennepiirustuksissa tulee olla selkeästi esitetty kaikki ristikoiden vaatimat sivuttaistuennat. Myös asennusaikaisesta tuennasta tulee huolehtia. Asennuksen tuentatarve tulee ottaa huomioon asennussuunnitelmassa (SFS 5978). Liitosdetaljit ja niiden sijainti tulee myös esittää rakennesuunnitelmissa selkeästi.

Puurakenteiden suunnittelussa ja toteutuksessa noudatetaan Ympäristöministeriön asetusta kantavista rakenteista (477/2014) ja siihen liittyvää ohjetta Rakenteiden lujuus ja vakaus. Puurakenteet (2016). RIL 205-1 ja RIL 205-2 ovat edellä mainittuihin lähteisiin perustuvia puurakenteiden käytännön suunnitteluohjeita.

Puurakenteiden toteuttamisen laadunhallinta on kuvattu standardissa SFS 5978 Puurakenteiden toteuttaminen. Rakennuksien kantavia rakenneosia koskevat säännöt. Standardi asettaa mm. eri rakenneosille asennustoleransseja. Erityisesti noudatetaan kohdan 7.2 Rakennustyöt kappaleen kaksi sisältämiä rakenteiden kokoamiseen liittyviä ohjeita.

5. Muuta

Rakennustuotteiden hankekohtaisen kelpoisuuden varmistamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, asetuksia ja viranomaisohjeita. Tuotteiden kelpoisuuden varmistaminen asettaa velvollisuuksia rakennushankkeeseen ryhtyvälle (mm. kelpoisuuden toteamisvastuu), suunnittelijalle (mm. vaatimusten asettaminen ja osallistuminen kelpoisuuden toteamiseen) ja urakoitsijalle (mm. asetettujen vaatimusten noudattaminen ja tarkastusasiakirjan ylläpito).

Tuotteiden vaatimustenmukaisuus varmistetaan esim. CE-merkintäjärjestelmän avulla tai kansallisella tuotehyväksyntämenettelyllä (lisätietoa: www.ym.fi, Rakennustuotteiden tuotehyväksyntä). CE-merkinnällä valmistaja ilmoittaa tuotteen ominaisuudet yhdenmukaisella eurooppalaisella tavalla. Lisätietoa tuotteen kuuluvuudesta CE-merkintäjärjestelmään löytyy verkkosivulta www.henhelpdesk.fi.

Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE Oy

Virhekortin pääluokka:

Virhekortin alaluokka:

Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.