Language:
  • fi
  • en
  • se
  • Language:
  • fi
  • en
  • se
  • RVP-S/T-RF-60

    Puutteellinen salaojitus

    Julkaistu: 12.12.2016

    1. Virhe

    Rakennuksen salaojajärjestelmä oli toteutettu puutteellisesti. Virheitä olivat salaojaputkien virheellinen asennus, tarkastuskaivojen puuttuminen ja salaojajärjestelmän huollon laiminlyönti.

    Salaojat sijaitsevat usein liian ylhäällä perustuksiin nähden. Putkien kaltevuus voi olla liian loiva, halkaisija liian pieni ja maan painumisen seurauksena ne saattavat mennä notkolle tai alkaa viettää väärään suuntaan. Tarkastuskaivojen kannet voivat olla maan peitossa niin, ettei niiden sijaintia tiedetä eikä niiden säännöllinen tarkastaminen onnistu.

    2. Virheestä aiheutuvat ongelmat

    Virhe voi johtaa perustusten sekä ulkoseinä- ja alapohjarakenteiden liialliseen kastumiseen, josta voi seurata

    • Mikrobivaurioita (home- ja lahovauriot)
    • Pintamateriaalien irtoamista ja värimuutoksia
    • Pintamateriaalien, liimojen ja tasoitteen mikrobivaurioita sekä kemiallisia hajoamisreaktioita, joiden seurauksena sisäilmaan voi haihtua terveydelle haitallisia yhdisteitä.

    3. Virheen korjaaminen

    Rakennuspohja voidaan jättää salaojittamatta, mikäli erikseen selvitettynä perusmaan vedenläpäisykyky on todettu riittävän hyväksi eikä korkein pohjaveden korkeus ole ollut haitallinen.

    Salaojitusputkistojen tulisi pääsääntöisesti sijaita rakennuksen perustusten ulkopuolella ja anturan alapinnan alapuolella. Syvälle meneviä pilareita tai perusmuuriperustuksia käytettäessä tulee salaojaputken olla pilarien välisen sokkelipalkin alapuolella tai riittävän syvällä perusmuurin yläosan suojaamiseksi alempana olevalta kosteudelta.

    Mikäli salaojajärjestelmä on osin tai kokonaan puutteellinen, se tulee korjata asiantuntijan laatiman salaojasuunnitelman mukaisesti. Yleensä järjestelmä rakennetaan kokonaan uudestaan, jolloin rakennusta ympäröivä maa-aines kaivetaan pois. Tällöin myös sokkelin, maanvastaisen seinän ja perustusten kunto voidaan tarkistaa.

    Rakennuksen salaojitusjärjestelmä koostuu salaojaputkista, salaojituskerroksesta, salaojakaivoista, tarkastusputkista/-kaivoista ja kokoojakaivosta (perusvesikaivosta). Vedet johdetaan yleensä kaivosta hulevesiviemäriin, mutta joissakin tapauksissa ne on luvallista johtaa joko kivipesään tai avo-ojaan. Salaojituskerroksen tarkoituksena on siirtää vedet salaojaputkistoihin. Se tehdään karkearakeisesta maa-aineksesta rakennuksen ympärille ja alle. Järjestelmän toiminnan kannalta olennaista on, että salaojituskerros muodostaa suoraan salaojaputkistoon yhteydessä olevan materiaalikerroksen.

    Salaojaputket asennetaan pääsääntöisesti suoraviivaisesti tarkastuskaivoittain. Yksi loiva kaarre voidaan kuitenkin sallia kutakin kaivoväliä kohti. Kaivot tulisi sijoittaa rakennuksen nurkkien läheisyyteen sekä salaojien liittymä- ja korkoerokohtiin. Salaojaputkien kaltevuuden tulee olla vähintään 1:200; tavallinen kaltevuus on 1:100.

    Kuva 1. Esimerkki rakennuspohjan kuivatuksesta (Meltex)

    4. Hyvän rakentamistavan mukainen ratkaisu

    RakMK C2 1998

    2.2.1 Määräys
    Rakennuspohja on salaojitettava veden kapillaarivirtauksen katkaisemiseksi ja pohjavedenpinnan pitämiseksi riittävällä etäisyydellä lattiasta tai ryömintätilan maanpinnasta sekä maahan imeytyvien pintavesien johtamiseksi pois perustusten vierestä ja rakennuksen alta. Rakennuksen salaojajärjestelmään ei saa johtaa pintavesiä tai katoilta valuvia vesiä. Rakennuspohja voidaan jättää salaojittamatta, mikäli erikseen selvitettynä perusmaan vedenläpäisykyky todetaan riittävän hyväksi eikä korkein pohjaveden korkeus ole haitallinen.

    2.2.1.1 Ohje
    Salaojituskerrokset salaojaputkineen sijoitetaan rakennuksen ympärille ja tarvittaessa myös alle. Salaojaputkien korkeimman kohdan tulee olla vähintään 0,4 m viereisen tai yläpuolisen maanvastaisen lattian alapinnan alapuolella. Alapohjan alla salaojaputken tulee olla kapillaarisen nousun katkaisevan salaojituskerroksen alapuolella. Viereiseen seinäanturaan tai matalaan perustetun perusmuurin anturaan nähden salaojaputken tulee olla joka kohdassa sen alapintaa alempana.

    2.2.1.2 Ohje
    Käytettäessä syvälle meneviä pilareita tai perusmuuriperustuksia tulee rakennuksen ulkopuolisen salaojaputken olla pilarien välisen sokkelipalkin alapuolella tai riittävän syvällä perusmuurin yläosan suojaamiseksi alempana olevalta kosteudelta.

    2.2.1.3 Ohje
    Rakennuksen ulkopuolella tulee salaojaputkien olla niin syvällä ja sillä tavoin eristettynä etteivät ne jäädy. Pienempää peitesyvyyttä kuin 0,5 m maanpinnasta ei tulisi käyttää silloinkaan, kun salaojaputken yläpuolella on leveydeltään ja paksuudeltaan riittävä routaeristys salaojien ollessa rakennuksen vieressä.

    2.2.1.4 Ohje
    Salaojituskerros voidaan tehdä vettä hyvin läpäisevästä tasarakeisesta seulotusta luonnonkiviaineksesta, sepelistä, pestystä singelistä tai muusta materiaalista, jolla on vastaavat vedenläpäisyominaisuudet ja joka kestää asennus- ja käyttöolojen rasitukset.

    2.2.1.5 Ohje
    Salaojaputkiin päin kallistetulle kaivupohjalle rakennettavan salaojituskerroksen paksuuden tulee olla alapohjan alla vähintään 0,2 m. Tämän salaojituskerroksen tulee olla suorassa yhteydessä alapohjan alla tai perustusten ulkopuolella olevia salaojaputkia ympäröiviin salaojituskerroksiin. Rakennuksen alta salaojituskerrosta jatketaan rakennuksen ulkopuolista salaojaputkea ympäröivään salaojituskerrokseen sokkelipalkkien tai perusanturoiden ali tai anturoihin tehdään salaojituskerroksen kohdalle riittävä määrä veden virtauksen mahdollistavia reikiä.

    2.2.1.6 Ohje
    Salaojaputkea ympäröivän salaojituskerroksen paksuuden tulee olla putken alla ja sivuilla vähintään 0,1 m ja päällä vähintään 0,2 m. Perusmuuria, sokkelipalkkia tai kellarin seinää vasten olevan pystysuuntaisen salaojituskerroksen paksuuden tulee olla vähintään 0,2 m.

    2.2.1.7 Ohje
    Sade- ja pintavesien pääsy salaojajärjestelmään estetään ulkoseinistä poispäin viettävällä tiiviillä piha-alueen päällysteellä tai pintamaan alla olevalla huonosti vettä läpäisevällä ainekerroksella.

    2.2.1.8 Ohje
    Salaojajärjestelmään kuuluu vähintään yksi lietepesällinen kokoojakaivo sekä riittävä määrä tarkastuskaivoja ja –putkia, joista järjestelmä voidaan tarkastaa ja puhdistaa.

    2.2.1.9 Ohje
    Salaojaputkien tulee viettää riittävästi kaivoon päin. Kaltevuuden tulee olla vähintään 1:200, tavallinen kaltevuus on 1:100.

    5. Muuta

    Salaojajärjestelmän tarkoituksena on johtaa maaperässä virtaava vesi pois rakennuksen ympäriltä ja estää perustusrakenteiden kastuminen. Salaojajärjestelmän korjaustöiden yhteydessä tulee kiinnittää huomiota myös sekä pinta- että kattosadevesien poisjohtamiseen ulkoseinien vierustoilta. Mikäli rakennukseen ei ole asennettu sadevesijärjestelmää, tulisi myös sellainen asentaa. Huomattavaa on, että sadevesiä ei saa missään olosuhteissa johtaa salaojiin, koska salaojat saattavat johtaa niihin kertyneen veden perustuksiin esimerkiksi rankkasateen yhteydessä.

    Korjauksessa käytettävien rakennustuotteiden hankekohtaisen kelpoisuuden varmistamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, asetuksia ja viranomaisohjeita.

    Lähteet

    YM, RakMK C2, Kosteus, määräykset ja ohjeet 1998.

    RIL 107-2012, Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Helsinki 2012.

    RIL 126-2009, Rakennuspohjan ja tonttialueen kuivatus. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Helsinki 2009.

    RIL 255-1-2014, Rakennusfysiikka 1 Rakennusfysikaalinen suunnittelu ja tutkimukset. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Helsinki 2014.

    MaaRYL 2010, Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset, Talonrakennuksen maatyöt. Rakennustietosäätiö, Helsinki 2010.

    Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE Oy

    Virhekortin pääluokka:
    ,

    Virhekortin alaluokka:

    Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.