Language:
  • fi
  • en
  • se
  • Language:
  • fi
  • en
  • se
  • RVP-S-RF-61

    Ryömintätilaisen alapohjan kosteuden poisto ei toimi

    Julkaistu: 12.12.2016

    1. Virhe

    Ryömintätilaiseen alapohjaan oli kertynyt ylimääräistä kosteutta ja se oli tiivistynyt ryömintätilan pinnoille.

    Maaperässä kulkeutuvat vedet sekä ulko- ja sisäilmasta peräisin oleva ylimääräinen kosteus pyritään poistamaan tilasta tuuletuksen avulla. Yleisiä virheitä ryömintätilan tuuletuksessa ovat väärin mitoitetut tuuletusaukot, tuuletuksen estyminen tilaa jakavien rakenneosien vuoksi, ryömintätilan pohjan virheellinen korkeusasema tai koneellisen tuuletuksen toimimattomuus.

    Ryömintätilan tuuletusaukot (tehollinen pinta-ala) ovat usein liian pieniä tai niiden määrä on vähäinen. Lisäksi tilaa saattavat jakaa erilaiset rakenneosat, kuten palkit ja perusmuurit, joissa ei ole tuuletusaukkoja. Toisinaan ryömintätila on liian matala, tai sen pohjan korkeusasema ympäröivään maanpintaan nähden on liian alhaalla. Koneellisen tuuletuksen ongelmina ovat laitteiston rikkoutumisen lisäksi sen riittämätön teho sekä tuuletusaukkojen ja -venttiilien epätasainen sijoittelu. Lisäksi tuuletusaukkojen edessä oleva kasvillisuus heikentää ryömintätilan tuulettumista.

    Kuva 1. Ryömintätilaan saattaa syntyä katvealueita tuuletusaukkojen puutteellisen määrän tai sijainnin johdosta (Ympäristöministeriö 2012).

    2. Virheestä aiheutuvat ongelmat

    Virheestä voi aiheutua seuraavia ongelmia:

    • Tilan kosteuspitoisuuden nousu liian korkeaksi, mikä aiheuttaa alapohjarakenteisiin ja niiden pinnoille haitallisessa määrin kosteus-, home- ja korroosiovaurioita. Pintarakenteiden vähäiset tummentumat eivät yleensä ole koskaan kokonaan vältettävissä.
    • Kosteus- ja homevauriot yhdessä sisätilojen liiallisen alipaineisuuden ja alapohjarakenteen ilmatiiviyspuutteiden kanssa heikentävät sisäilman laatua.
    • Pitkälle edennyt kosteusvaurio voi pahimmillaan johtaa puurakenteisissa alapohjissa rakenteen kantavuuden menettämiseen.

    Kuva 2. Ryömintätilaisen alapohjan riskitekijöitä (RIL 255-2014).

    3. Virheen korjaaminen

    Ryömintätilan tuuletus on riittävä, kun maaperästä sekä ulko- ja sisäilmasta tilaan kulkeutuva kosteus ei aiheuta haittaa rakenteiden toimivuudelle ja kestävyydelle eikä rakennuksen käyttötilojen terveellisyydelle. Ryömintätilan tuuletuksen korjaustoimenpiteisiin ryhdyttäessä on huomioitava, että kaikki merkittävät kosteus- ja homevaurioituneet rakenteet sekä mahdolliset korroosiovaurioituneet putkistot ja niiden kiinnitykset tulee myös korjata. Lievät rakenteiden pinnoilla olevat vauriot voidaan asiantuntijan tekemän arvion perusteella jättää korjaamatta, mikäli alapohjarakenteen tiiviydestä huolehditaan.

    Ryömintätilan pohja on puhdistettava ja maata on poistettava riittävän paksu kerros (vähintään 200 mm). Maaperän liiallinen kosteudentuotto ryömintätilaan on ehkäistävä riittävän ryömintätilan pohjalle tehtävän kapillaarikatkon sekä lämmöneristyksen avulla. Ryömintätilan pohjan ja rakennusta ympäröivän maanpinnan riittävien kallistusten, ryömintätilan pohjan oikean korkeusaseman, sade- ja sulamisvesien poistojärjestelmän sekä salaojituksen avulla voidaan pienentää rakennuksen ulkopuolelta tulevaa kosteusrasitusta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ylärinteen puolelta sekä maan- että mahdollista kallionpintaa pitkien valuvien vesien poisjohtamiseen.

    Ryömintätilan painovoimaista tuuletusta voidaan tehostaa lisäämällä tuuletusaukkojen määrää ja jakamalla ne tasaisesti siten, että koko ryömintätila tuulettuu. Painovoimaisen tuuletuksen tuuletusaukot tai -putket johdetaan ulos. Säleikköjen, verkkojen ja mutkien virtausta pienentävä vaikutus on otettava huomioon tuuletusaukon tehollista pinta-alaa määritettäessä. Savupiippuvaikutuksen ansiosta painovoimaista tuuletusta voidaan tehostaa katolle johdetun tuuletusputken avulla. Ryömintätilaan voidaan myös lisätä koneellinen tuuletus.

    Ryömintätilan koneellinen tuuletusjärjestelmä tulisi varustaa termostaatilla, joka säätelee ilmanvaihdon tehokkuutta tilan lämpötilan mukaisesti. Tällöin voidaan varmistaa, ettei ryömintätilan lämpötila laske liian alhaiseksi ulkopuolelta johdetun tuuletusilman ansiosta. Lisäksi poistokanavan puhallin tulisi varustaa erillisellä hälytyksellä vikatapausten varalle. Ryömintätilan koneellisessa tuuletuksessa on huomioitava, että ulkoa johdettu korvausilma nostaa kesäaikana ryömintätilan suhteellista kosteutta entisestään. Sisätiloista johdetun korvausilman mukana ryömintätilaan kulkeutuu asumisesta syntynyttä kosteutta, mikä osaltaan nostaa ryömintätilan kosteuspitoisuutta.

    4. Hyvän rakentamistavan mukainen ratkaisu

    RakMK C2 1998

    3.2.1 Määräys
    Alapohjan alapuolinen ryömintätila on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei ryömintätilaan keräänny vettä ja että ryömintätila tuulettuu riittävästi, eikä ilmatilan kosteudesta ole haittaa rakenteiden toiminalle ja kestävyydelle.

    3.2.1.3 Ohje
    Kesäaikaista ryömintätilan korkeaa suhteellista kosteutta voidaan alentaa maapohjan lämmöneristyksellä.

    3.2.1.4 Ohje
    Ryömintätila tuuletetaan yleensä sokkelin tuuletusaukkojen tai –putkien kautta ulkoilmaan. Ryömintätila voidaan tuulettaa myös koneellisesti tai painovoimaisesti esimerkiksi katolle vietävien tuuletusputkien kautta. Ryömintätilaan ei saa muodostua umpinaisia, väliseinien tai palkkien erottamia tuulettumattomia tiloja.

    3.2.1.5 Ohje
    Ryömintätilan tuuletusaukkojen yhteispinta-alan tulee olla ainakin 4 promillea1) ryömintätilan pinta-alasta. Tuuletusaukkojen pinta-alalla tarkoitetaan netto alaa, jossa aukon pinta-alasta on vähennetty ritilän tai säleikön vaikutus. Tuuletusaukot jaetaan tasaisesti ulkoseinälle siten, että koko ryömintätila tuulettuu. Aukkojen alareunan on oltava vähintään 150 mm maanpinnan yläpuolella, mutta mahdollisuuksien mukaan tätä koreammalla. Aukkojen vähimmäiskoon on oltava 150 cm2 sekä enimmäisvälin 6 m. Ryömintätilassa oleviin väliseiniin ja tilaa osastoiviin palkkeihin tehdään vastaavat, mutta vähintään kaksi kertaa niin suuret tuuletusaukot, kuin samalla virtausreitillä olevat ulkoilmaan avautuvat aukot

    3.2.2 Määräys
    Ryömintätilaan on järjestettävä tarkastusmahdollisuus ja pääsy kaikkialle tilaan.

    3.2.2.1 Ohje
    Ryömintätilan korkeuden tulisi olla vähintään 0,8 m.

    1) Ohjeessa on painovirhe; yhteispinta-alan tulee olla tavanomaisella rakennuspaikalla 1,0 ‰ ja tuulelle alttiilla rakennuspaikalla 0,5 ‰ (RIL 107, kohta 3.5.3).

    Kuva 3. Betonirakenteinen tuulettuva alapohja. (RIL 255-2014).

    Kuva 4. Puurakenteinen tuulettuva alapohja. (RIL 255-2014).

    5. Muuta

    Ulkolämpötilan muutokset vaikuttavat oleellisesti ryömintätilojen kosteusolosuhteisiin. Talvella ulkopuolelta sisälle tilaan tuleva kylmä ja kuiva tuuletusilma pystyy lämmetessään sitomaan paljon kosteutta. Keväällä ja kesällä taas lämpimän ulkoilman vesihöyrypitoisuus voi olla suurempi kuin mitä ryömintätilan viileämpi ilma pystyy sitomaan. Ongelmallisin tilanne syntyy usein loppukesästä, jolloin ryömintätilan lämpötila on ulkolämpötilaa matalampi ja ulkoilman suhteellinen kosteus on korkea. Tällöin ulkotiloista johdettu tuuletusilma ei välttämättä riitä poistamaan tilaan kertynyttä kosteutta, vaan voi jopa lisätä tilan kosteuspitoisuutta. Ryömintätilan kosteusolosuhteiden hallinta on riippuvainen ulkoilman olosuhteista ja siten alapohjarakenteiden tulisi sietää jonkin verran kosteutta.

    Ryömintätilaan kertynyt kosteus kuivatetaan riittävän tuuletuksen avulla kuivattavien sääolojen aikana. Korkea kosteuspitoisuus aiheuttaa jatkuvana ja ympärivuotisena ilmiönä home- ja kosteusvaurioita. Tuuletuksella pyritään varmistamaan tilan kuivana pysyminen, mutta sillä ei pääsääntöisesti voida korjata rakenneteknisiä virheitä kuten salaojituskerroksen puuttumista, ylärinteestä tai kallionpintaa pitkin valuvan veden poisjohtamisen puutteita tai sadeveden poiston puutteita.

    Ryömintätilasta on tehtävä sisätiloihin päin mahdollisimman tiivis ja erityistä huomiota on kiinnitettävä alapohjarakenteen ilman- tai höyrynsulun liittymien sekä putkiläpivientien tiiviyteen.

    Ryömintätilan tulee olla riittävän korkea, jotta se voidaan tarkastaa.

    Rakennuksen korkeusasema tulee määritellä siten, että ryömintätilan maanpinta on mahdollisimman lähellä rakennusta ympäröivää maanpintaa.

    Korjauksessa käytettävien rakennustuotteiden hankekohtaisen kelpoisuuden varmistamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, asetuksia ja viranomaisohjeita.

    Lähteet

    YM, RakMK C2, Kosteus, määräykset ja ohjeet 1998.

    RIL 255-1-2014, Rakennusfysiikka 1 Rakennusfysikaalinen suunnittelu ja tutkimukset. Suomen Rakennusinsinöörienliitto RIL ry, Helsinki 2014.

    RIL 107-2012, Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Helsinki 2012.

    Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE Oy

    Virhekortin pääluokka:

    Virhekortin alaluokka:

    Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.