Language:
  • fi
  • en
  • se
  • Language:
  • fi
  • en
  • se
  • RVP-S-RF-62

    Valesokkelirakenne

    Julkaistu: 12.12.2016

    1. Virhe

    Valesokkeliksi (piilosokkeliksi) kutsutaan perustusrakennetta, jossa ulkoseinän alajuoksu ja lattiapinta sijaitsevat maanpinnan tasolla tai jopa sen alapuolella. Valesokkelirakennetta on käytetty yleisesti 1960–1990-luvuilla enimmäkseen omakoti- ja rivitaloissa, mutta myös yksikerroksissa palvelurakennuksissa. Rakennustapa on noudattanut sen aikaisia ohjeita ja määräyksiä. On huomattava, että kaikki valesokkelirakenteet eivät ole vaurioituneet.

    Ulko- ja sisäilmasta sekä maaperästä lähtöisin oleva kosteus oli päässyt kulkeutumaan ja kertymään rakenteen sisään eikä rakenteella ollut mitään kuivumismahdollisuuksia. Sade- ja sulamisvesien lisäksi rakennetta olivat kuormittaneet maaperästä diffuusiolla ja kapillaarisesti kulkeutuva kosteus. Lisäksi myös sisätiloista oli siirtynyt kosteutta ja lämpöä rakenteisiin diffuusion ja ilmavirtausten vaikutuksesta.

    Kuva 1. Esimerkki valesokkelirakenteesta (Ympäristöministeriö 2012).

    2. Virheestä aiheutuvat ongelmat

    Virheestä aiheutuvia tyypillisiä ongelmia ovat:

    • Rakenteen kastuminen, josta seurasi
      • Rakenteiden mikrobivauriot (home- ja lahovauriot)
      • Pintamateriaalien irtoaminen ja värimuutokset
      • Pintamateriaalien, liimojen ja tasoitteen mikrobivauriot sekä kemialliset hajoamisreaktiot, joiden seurauksena sisäilmaan haihtuu terveydelle haitallisia yhdisteitä
      • Sokkeliin liittyvien puuosien vaurioituminen ja lahoaminen, esim. ulkoseinän kantava puurunko

    3. Virheen korjaaminen

    Valesokkelirakennetta korjattaessa tulee kiinnittää huomiota maanpinnan muotoiluun ja korkeusasemaan. Maanpinta muotoillaan viettämään sokkelista poispäin, minkä lisäksi maanpinta tulee alentaa rungon alajuoksua ja lattiapinnan korkeusasemaa alemmaksi. Lattia- ja maanpintojen korkeuseron tulee olla vähintään 300 mm.

    Salaojituksen olemassaolo ja kunto on myös syytä varmistaa, ja ne on tarvittaessa asennettava/uusittava käyttäen mielellään kahta rinnakkaista putkea ja niiden ympärille asennetaan salaojasora. Myös sadevesiviemäröinnin olemassaolo ja toimivuus on varmistettava ja se on tarvittaessa uusittava.

    Sokkeli tulee suojata suoralta maakosketukselta esimerkiksi perusmuurilevyllä. Ulkoseinärakenne uusitaan vaurioituneelta osuudelta ja seinän alajuoksu nostetaan lattiapinnan yläpuolelle ja tiivistetään lattian ja seinän rajakohta. Alajuoksun nostaminen voidaan toteuttaa harkkomuurauksella, ns. valesokkelikengällä tai ns. termotuotteella. Korjauksessa on ehdottomasti varmistauduttava siitä, ettei ulkoseinän kantavuutta tai jäykistystä heikennetä.

    Sokkelin ja eristeen väliin jätetään ilmarako ja sen alareunaan vedenpoistoreiät.

    Kuva 2. Esimerkki valesokkelirakenteen korjausvaihtoehdosta (Kärki & Öhman 2007).

    Kuva 3. Esimerkki valesokkelirakenteen korjausvaihtoehdosta DET1 (Kärki & Öhman 2007).

    4. Hyvän rakentamistavan mukainen ratkaisu

    Valesokkelirakennetta ei nykyään pidetä hyvän rakentamistavan mukaisena ratkaisuna.

    RakMK C2 1998

    Määräys 5.1.1
    Ulkoilmaan rajoittuvat seinärakenteet on liitettävä sokkeliin ja maanvastaiseen lattiarakenteeseen siten, että kosteuden haitallinen siirtyminen ja kertyminen seinärakenteeseen sokkelin tai viereisen lattiarakenteen kautta on estetty ja seinän alareunan kuivuminen on tarvittaessa mahdollista.

    Ohje 5.1.1.1
    Ulkoilmaa vasten olevan ulkoseinän alareunan on yleensä oltava vähintään 0,3 m viereisen maanpinnan yläpuolella. Rinteeseen rakennettaessa tai muusta erityisestä syystä voidaan tästä poiketa vähäisissä määrin. Tällöin on perustusten kuivatuksen ohella huolehdittava perusmuurin vedeneristyksestä.

    Ohje 5.1.1.2
    Sokkelin päällä olevan puurunkoisen seinän aluspuun tulee olla kokonaan sen ulkopuolella olevan toimivan tuuletusvälin kohdalla niin, ettei mikään rakenneosa estä aluspuun kuivumista tuuletusilmaan.

    Ohje 5.1.1.3
    Sokkelin päällä oleva puurunkoisen seinän aluspuu erotetaan kosteuden siirtymisen katkaisevalla kerroksella kuten bitumikermillä alapuolisesta kivirakenteesta sekä tarvittaessa viereisestä lattialaatasta.

    Kuva 4. Esimerkki hyvän rakentamistavan mukaisesta sokkeliratkaisusta (RT 81-10854).

    5. Muuta

    Rakenteen kosteusrasitusta lisäävät maaperän kosteusrasituksen ohella rakennuksen sijainti rinteessä, ympäröivän maanpinnan viettäminen rakennukseen päin sekä puutteelliset sadevesi- ja salaojajärjestelmät.

    Korjauksessa käytettävien rakennustuotteiden hankekohtaisen kelpoisuuden varmistamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, asetuksia ja viranomaisohjeita.

    Lähteet

    YM, RakMK C2, Kosteus, määräykset ja ohjeet 1998.

    RIL 107-2012, Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Helsinki 2012.

    RT 81-10854, Pientalon perustukset ja alapohjien liittymät. Rakennustietosäätiö, Helsinki 2005.

    Kärki J-P. & Öhman H., Homevaurioiden korjausopas. Kuopion yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus, Tutkimuksia ja selvityksiä 6/2007, Kuopio 2007. Viitattu 3.12.2015. http://www.sisailmatalo.fi/files/2213/9629/6058/Homevaurioiden_korjausopas.pdf

    Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE Oy

    Virhekortin pääluokka:

    Virhekortin alaluokka:

    Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.