Vääntörasitetun matalapalkin ja ontelolaatan muodostaman rakenteen suunnittelussa tehdään usein virheitä, kun palkki ei heikon vääntökestävyytensä tai liitosratkaisujen takia pysty välittämään palkin epäkeskeisestä kuormituksesta aiheutuvia vääntörasituksia rakennuksen pystyrungolle.
Tällaisen syntyvää vääntöä kestämättömän palkin tapauksessa vääntö tasapainotetaan ontelolaataston saumoihin asennettavilla saumateräksillä, jotka tulee sijoittaa ja kiinnittää matalapalkin alareunaan väännöstä aiheutuvaa voimaparia vastaavalle vetokomponentille Ns.
Yleisimpiä virheitä ovat:
Käyttötilanteessa palkin kantokyky on riittämätön, koska sitä ei ole suunniteltu vääntörasituksille.
Palkin liitos pystyrakenteisiin saa ylimääräisiä vääntörasituksia, jonka johdosta liitoksen kantokyky ei vastaa vaatimuksia.
Ontelolaataston uuman kestävyys aiheutuvia lisäjännityksiä vastaan on riittämätön.
Virheet laataston ja palkin sekä saumaterästen välisissä liitoksissa aiheuttavat tason yläpuolisiin pintarakenteisiin halkeiluvaurioita.
Virheiden korjaaminen on hankalaa ja kallista eikä korjausmenetelmistä voida antaa yleispäteviä ohjeita.
Ontelolaataston saumateräkset mitoitetaan oikein väännöstä syntyville voimakomponenteille. Voimakomponentin Ns vaikutus laataston punostukseen otetaan huomioon.
Saumateräkset suunnitellaan ankkuroitaviksi palkin alapintaan. Palkin paikallinen kestävyys syntyville voimille varmistetaan lujuuslaskelmin, ja tarvittaessa palkkiin mitoitetaan tarvittavat vahvistus- ja kiinnityselimet saumateräksiä varten.
Rakenteiden asennussuunnitelmissa kiinnitetään erityistä huomiota ontelolaatta-matalapalkkirakenteiden asennusaikaiseen tuentaan ja huolelliseen työsuoritukseen. Vastaava rakennesuunnittelija tarkastaa, että asennussuunnitelma vastaa rakennesuunnitelmien mukaista asennustapaa. Ennen valmisosien asennusta kohteessa järjestetään asennuskatselmus, johon osallistuvat ainakin seuraavat osapuolet:
Lisätietoa liitoksen mitoitukseen löytyy verkkosivulta www.elementtisuunnittelu.fi.
Rakennustuotteiden hankekohtaisen kelpoisuuden varmistamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, asetuksia ja viranomaisohjeita. Tuotteiden kelpoisuuden varmistaminen asettaa velvollisuuksia rakennushankkeeseen ryhtyvälle (mm. kelpoisuuden toteamisvastuu), suunnittelijalle (mm. vaatimusten asettaminen ja osallistuminen kelpoisuuden toteamiseen) ja urakoitsijalle (mm. asetettujen vaatimusten noudattaminen ja tarkastusasiakirjan ylläpito).
Tuotteiden vaatimustenmukaisuus varmistetaan esim. CE-merkintäjärjestelmän avulla tai kansallisella tuotehyväksyntämenettelyllä (lisätietoa: www.ym.fi, Rakennustuotteiden tuotehyväksyntä). CE-merkinnällä valmistaja ilmoittaa tuotteen ominaisuudet yhdenmukaisella eurooppalaisella tavalla. Lisätietoa tuotteen kuuluvuudesta CE-merkintäjärjestelmään löytyy verkkosivulta www.henhelpdesk.fi.
Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE OyVirhekortin pääluokka:
Suunnittelu
Virhekortin alaluokka:
Kantavat rakenteet
Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.