Virheet ontelolaatta-matalapalkkirakenteen välisen liitoksen suunnittelussa

RVP-S-BE-5

Julkaistu: 03.10.2006 / Päivitetty: 14.2.2017

1. Virhe

Vääntörasitetun matalapalkin ja ontelolaatan muodostaman rakenteen suunnittelussa tehdään usein virheitä, kun palkki ei heikon vääntökestävyytensä tai liitosratkaisujen takia pysty välittämään palkin epäkeskeisestä kuormituksesta aiheutuvia vääntörasituksia rakennuksen pystyrungolle.

Tällaisen syntyvää vääntöä kestämättömän palkin tapauksessa vääntö tasapainotetaan ontelolaataston saumoihin asennettavilla saumateräksillä, jotka tulee sijoittaa ja kiinnittää matalapalkin alareunaan väännöstä aiheutuvaa voimaparia vastaavalle vetokomponentille Ns.

Yleisimpiä virheitä ovat:

  1. Saumaterästen ankkuroinnin suunnittelu palkin yläpintaan (jolloin ne eivät pysty estämään palkin vääntymistä)
  2. Syntyvän vetokomponentin Ns huomiotta jättäminen saumaraudoituksessa
  3. Saumaterästen alimitoitettu ankkurointi palkkiin (lyhyt ankkurointipituus vaatii usein erikoisjärjestelyjä)
  4. Palkin puutteellinen kestävyys saumaterästen paikallista vetorasitusta vastaan
  5. Syntyvän vetokomponentin huomiotta jättäminen ontelolaattojen punoksissa
  6. Palkin kiertymän aiheuttaman laipan lisätaipuman huomiotta jättäminen ontelolaatan uuman rasituksena

2. Virheestä aiheutuvat ongelmat

Käyttötilanteessa palkin kantokyky on riittämätön, koska sitä ei ole suunniteltu vääntö­rasi­tuksille.

Palkin liitos pystyrakenteisiin saa ylimääräisiä vääntörasituksia, jonka johdosta liitoksen kantokyky ei vastaa vaatimuksia.

Ontelolaataston uuman kestävyys aiheutuvia lisäjännityksiä vastaan on riittämätön.

Virheet laataston ja palkin sekä saumaterästen välisissä liitoksissa aiheuttavat tason yläpuo­lisiin pintarakenteisiin halkeiluvaurioita.

3. Virheen korjaaminen

Virheiden korjaaminen on hankalaa ja kallista eikä korjausmenetelmistä voida antaa yleispäteviä ohjeita.

4. Hyvän rakentamistavan mukainen ratkaisu

Ontelolaataston saumateräkset mitoitetaan oikein väännöstä syntyville voimakomponenteille. Voimakomponentin Ns vaikutus laataston punostukseen otetaan huomioon.

Saumateräkset suunnitellaan ankkuroitaviksi palkin alapintaan. Palkin paikallinen kestävyys syntyville voimille varmistetaan lujuuslaskelmin, ja tarvittaessa palkkiin mitoitetaan tarvittavat vahvistus- ja kiinnityselimet saumateräksiä varten.

Rakenteiden asennussuunnitelmissa kiinnitetään erityistä huomiota ontelolaatta-matala­palk­kirakenteiden asennusaikaiseen tuentaan ja huolelliseen työsuoritukseen. Vastaava rakennesuunnittelija tarkastaa, että asennussuunnitelma vastaa rakennesuunnitelmien mukaista asennustapaa. Ennen valmisosien asennusta kohteessa järjestetään asennuskatselmus, johon osallistuvat ainakin seuraavat osapuolet:

  • vastaava rakennesuunnittelija
  • palkkien, pystyrungon ja laatastojen toimittajat ja valmisosasuunnittelijat
  • päätoteuttajan vastaava työnjohtaja
  • asennusurakoitsijoiden työnjohtajat
  • valvoja

Lisätietoa liitoksen mitoitukseen löytyy verkkosivulta www.elementtisuunnittelu.fi.

5. Muuta

Rakennustuotteiden hankekohtaisen kelpoisuuden varmistamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, asetuksia ja viranomaisohjeita. Tuotteiden kelpoisuuden varmistaminen asettaa velvollisuuksia rakennushankkeeseen ryhtyvälle (mm. kelpoisuuden toteamisvastuu), suunnittelijalle (mm. vaatimusten asettaminen ja osallistuminen kelpoisuuden toteamiseen) ja urakoitsijalle (mm. asetettujen vaatimusten noudattaminen ja tarkastusasiakirjan ylläpito).

Tuotteiden vaatimustenmukaisuus varmistetaan esim. CE-merkintäjärjestelmän avulla tai kansallisella tuotehyväksyntämenettelyllä (lisätietoa: www.ym.fi, Rakennustuotteiden tuotehyväksyntä). CE-merkinnällä valmistaja ilmoittaa tuotteen ominaisuudet yhdenmukaisella eurooppalaisella tavalla. Lisätietoa tuotteen kuuluvuudesta CE-merkintäjärjestelmään löytyy verkkosivulta www.henhelpdesk.fi.

Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE Oy

Virhekortin pääluokka:

Virhekortin alaluokka:

Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.