Vuonna 1990 valmistuneen puurakenteisen rivitalon yläpohjan höyrynsulkumuovi oli asennettu virheellisesti. Sen saumoja oli jätetty tiivistämättä, minkä lisäksi sen läpi oli vedetty sähköputkia viiltämällä siihen reikä ja jättämällä kohta tiivistämättä. Rakennepiirustus oli rakentamisajan tavan mukaan puutteellinen: siinä ei ollut määritelty saumojen ja läpivientien tiivistystä.
Vaikka rakentamisajankohtana puhuttiin rakennusten ilmatiiviydestä, niin käytännön toteutuksessa oli huomattavia puutteita nykyiseen verrattuna.
Kuva 1. Yläpohjan alkuperäinen rakennepiirustus, jota ei ollut noudatettu työmaalla.
Kuva 2. Yläpohjan ilmavuoto näkyy vastaavan kohdan lämpökuvassa. (Kuvat Ville Pasanen, Ismo Oksanen ja Katja Rajaniemi)
Kuva 3. Lämpövuodon kohdalta avattu yläpohja. Sähköputkea varten viilletty reikä on käden kohdalla. Putkesta vasemmalla tiivistämätön höyrynsulun sauma.
Virheestä aiheutuvat ongelmat riippuvat rakennuksen painesuhteista.
Alipaineisessa rakennuksessa epätiiviyskohdista virtaa hallitsemattomasti sisään viileää ilmaa yläpohjan tuuletustilasta, ja hallitsematon ilmavirtaus tuo myös sisään yläpohjassa mahdollisesti olevia epäpuhtauksia.
Huoneiston yläosan ollessa ylipaineinen sisäilmaa virtaa vastaavasti rei’istä ulospäin. Tällöin kosteus saattaa alkaa tiivistyä yläpohjan rakenteiden kylmiin pintoihin, ja ajan kuluessa rakenteisiin tiivistynyt kosteus voi aiheuttaa mikrobivaurion.
Korjaussuunnittelijan tulee arvioida todettujen ilmatiiviyspuutteiden vaikutus rakenteen kosteustekniseen toimivuuteen. Mahdollisesti tarvittavasta korjauksesta tulee tehdä suunnitelma ja määritellä siihen liittyvät laadunvarmistustoimenpiteet.
Korjaustyö voidaan tehdä joko ylä- tai alakautta. Sopivan korjaussuunnan valinta riippuu mahdollisesti muista samaan aikaan tehtävistä korjauksista. Vuotokohdat voidaan helpoiten paikallistaa kylmällä säällä alipaineessa tehdyllä lämpökuvauksella.
Alakautta työskenneltäessä sisäkatoton suositeltavaa poistaa kokonaan ja tiivistää kaikki näkyviin tulevat ilmavuotokohdat ja läpivientien liitokset kohtaan sopivalla menetelmällä. Paikalliset korjauksetkin teippaamalla ovat mahdollisia, mutta lopputulos on epäluotettavampi, koska kaikkia epätiiviyskohtia ei voida varmuudella paikallistaa.
Rakenteen korjaaminen yläkautta on suhteellisen helppoa vesikaton uusimisen yhteydessä, ja yläpohjan ilmatiiviys tulisikin tarkastaa ja tarvittaessa korjata samalla kertaa. Ilman vesikatteen poistoa työskentelykorkeus reuna-alueilla on usein niin pieni, että työtä ei saa tehtyä luotettavalla tavalla.
Yläkautta työskennellessä lämmöneristeet poistetaan työskentelyalueelta, minkä jälkeen epätiiviyskohdat korjataan teippaamalla ohjeiden mukaisesti. Lopuksi alue lämmöneristetään uudelleen.
Yläkautta työskennellessä ristikoiden alapaarteiden väleihin voidaan pelkän teippauksen sijaan asentaa isompi kappale höyrynsulkua. Lisätty höyrynsulku tiivistetään alapaarteisiin elastisella massalla ja sen kiinnitys varmistetaan mekaanisesti listoilla (kuva 4). Paarteiden väleihin jäävät höyrynsulun päät teipataan kiinni alkuperäiseen höyrynsulkuun ja liitosalueet varmistetaan mahdollisuuksien mukaan mekaanisella kiinnityksellä.
Kuva 4. Ristikoiden väleihin tehty uusi höyrynsulku.
Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017):
3 § Rakennuksen kosteusteknisen toimivuuden olennaiset tekniset vaatimukset
Pääsuunnittelijan, rakennussuunnittelijan ja erityissuunnittelijan on tehtäviensä mukaisesti huolehdittava rakennuksen suunnittelusta siten, että rakennus käyttötarkoituksensa mukaisesti täyttää sen kosteustekniselle toimivuudelle asetetut olennaiset tekniset vaatimukset.
4 § Rakennuksen kosteustekninen toimivuus rakennuksen korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa
Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa rakennuksen kosteustekniseen toimivuuteen ei tarvitse tehdä muutoksia, jos rakennus on kosteusteknisesti toimiva. Korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa kosteusteknisesti toiminut rakenne, jonka tekninen käyttöikä on loppunut tai joka on kosteustekniseltä toiminnaltaan vaurioitunut, voidaan korjata rakennusaikaista rakentamistapaa noudattaen. Jos rakenteessa ei ole kosteustekniseltä toimivuudeltaan muutosta vaativaa suunnittelu- tai toteutusvirhettä, on korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa ensisijaisesti noudatettava alkuperäisen rakenteen toimintatapaa. Korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa voidaan noudattaa tätä asetusta, jos tarkoituksena on parantaa rakennuksen kosteusteknistä toimivuutta. Jos rakenne on omiaan aiheuttamaan terveyshaittaa tai vaurioita rakennuksen kosteustekniselle toimivuudelle, on korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa noudatettava tätä asetusta.
27 § Yläpohjan rakenteet
Yläpohjan kerrosten ja katon tuuletuksen on estettävä vesihöyryn diffuusiosta tai ilmavirtauksista johtuva, haittaa aiheuttava kosteuden kertyminen yläpohjarakenteeseen. Jos rakenteessa on käytetty ilmansulkua tai höyrynsulkua, on saumojen, reunojen ja läpivientikohtien oltava tiiviitä.
Hyvän rakennustavan mukaan höyrynsulkua tukemaan on käytettävä levyä ja höyrynsulku on asennettava niin, että yläpohjan lämmöneristeet eivät kuormita sitä liiaksi. Höyrynsulun liittymät on tehtävä niin, että ne on tiivistetty luotettavalla ja pitkäaikaiskestävällä tavalla.
Höyrynsulun oikeanlaista asennusta ja rakennetta on selvitetty julkaisussa RIL 107-2012 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, luvuissa 2.5 Höyrynsulun, ilmansulun ja tuulensuojan asennus ja tiivistys sekä 5.2.4 Ilman- ja höyrynsulku. Julkaisun RIL 255-1-2014 Rakennusfysiikka I, luvussa 3.2.4 Yläpohjan ilmatiiviys, höyrynsulun tarve ja tuuletus, on asiasta lisää ohjeita.
Korjauksen onnistuminen voidaan varmistaa ilmatiiviysmittauksilla ja niiden yhteydessä tehtävillä lämpökuvauksilla. Mittaukset on tehtävä ennen pintakerrosten asennusta, jolloin tiivistyksiin mahdollisesti jääneet virheet ovat vielä helposti korjattavissa.
Korjauksessa käytettävien rakennustuotteiden hankekohtaisen kelpoisuuden varmistamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, asetuksia ja viranomaisohjeita.
Lähteet
Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017).
RIL 107-2012. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. Helsinki 2012.
RIL 255-1-2014. Rakennusfysiikka 1 Rakennusfysikaalinen suunnittelu ja tutkimukset. Suomen Rakennusinsinöörienliitto RIL ry. Helsinki 2014.
Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE OyVirhekortin pääluokka:
Suunnittelu, Toteutus
Virhekortin alaluokka:
Rakennusfysiikka
Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.