Hakutulokset sanalle: "paloturvallisuus" (10 kpl)

Päivä- ja iltakäytössä olevassa 4938 m2 suuruisessa kokoontumistilassa toimi urheiluseurojen ylläpitämiä harrastustoimintoja. Vuonna 1992 valmistuneen rakennuksen osastoivissa rakenteissa sijaitsevia palokatkoja oli korjattu vuonna 2015 kaapeli- ja putkiläpivientien muutostöiden jälkeen.

Rakennuksen alkuperäiset palokatkot oli rakennettu pelti-palovilla-pelti -menetelmällä.  Tällaisia palokatkoja käytettiin yleisesti rakennusluvan myöntämishetkellä.

Korjattujen palokatkojen pistokoetarkastuksessa todettiin, ettei palokatkojen asennustyötä ollut suoritettu ETA-hyväksynnän vaatimusten mukaisesti (kuvat 1-4). Toteutettu työ ei vastannut annettua toimeksiantoa. Palokatkoasennusliike oli tietämättään tai tiedostaen asentanut käyttämiään tuotteita niiden asennusohjeiden vastaisesti. Erillistä palokatkosuunnitelmaa ei ollut laadittu.

Toteutus rikkoi palokatkoja koskevaa tuoteperhevaatimusta, sillä tuotteita ei ollut testattu yhteensopiviksi. Tuoteperheen ETA-hyväksynnästä (jolla palokatkot oli kohteessa toteutettu ja merkitty) ei löydy ohjeistusta kohteessa käytetylle toteutustavalle. ETA:n voimaan tulon jälkeen rakennetyypiltään pelti-palovilla-pelti-toteutustapaa ei ole testattu eikä hyväksytty ETA-hyväksynnän mukaiseksi palokatkon asennustavaksi. Rakennustuotteiden CE-merkintä ja CE-merkinnän ehtona oleva ETA-arviointi astuivat voimaan 1.7.2013 (ennen 1.7.2013 tuotteille haettiin ETA-hyväksyntöjä).

Kohteen palokatkojen yhteyteen asennetut tarrat oli täytetty virheellisin ja harhaanjohtavin tiedoin. Palokatkojen yhteyteen asennettujen palokatkotarrojen tarkoituksena on ilmaista, mikä on osastoivan rakennusosan läpiviennin luokkavaatimus (esim. EI 60), millä tuotteilla palokatko on toteutettu, sekä milloin asennus on toteutettu. Merkintä on palokatkojen ylläpitämistä ja muutostöitä varten.

Lisäksi palokatkoasentaja ei ollut huomannut, että osastoivissa rakenteissa molemmin puolin osastoivaan seinään kiinnitettyjen peltien välinen tila oli suurelta osin jäänyt tyhjäksi, eli alkuperäisetkään palokatkot eivät olleet täyttäneet rakentamisajan vaatimuksia.

Kuvat 1 ja 2. Metalliputkien virheellisiä läpivientejä.

Kuvat 3 ja 4. Kaapelien virheellisiä läpivientejä massiivirakenteen läpi.

Kuva 1. Paikalla muurattuun savupiippuun virheellisesti kiinnitettyjä kalusteita.

Paikalla muurattuun savupiippuun oli kiinnitetty keittiökalusteita suoraan piipun ulkokuoreen suojatäisyyksiä huomioimatta. Nuohousluukut olivat jääneet osittain kalusteiden sisään (kuva 1).

Erityisesti pitkään lämmitettäessä muuratun savupiipun pintalämpötila saattaa nousta korkeaksi ja siinä kiinni olevat kalusteet aiheuttavat tulipalovaaran.

Kuva 1. Savupiipun virheellisesti toteutettu läpivientikohta yläpohjassa.

Metallisen järjestelmäsavupiipun läpivientikohtaa ei ollut huomioitu yläpohjan lämmöneristyksen asentamisen yhteydessä. Puhallusvillaa oli kulkeutunut savupiipun ympärille koko erityskerroksen paksuudelta. Paksu, savupiipussa kiinni oleva eristyskerros aiheutti savupiipun ja ympäröivien rakenteiden kuumenemisvaaran.

Savupiipun läpivientikohdassa ei saa olla palava-aineista materiaalia suoritustasoilmoituksen mukaisen suojaetäisyyden sisällä. Eristyspaksuudeltaan yli 200 mm:n rakenteiden¹ läpiviennistä annetaan ohjeet savupiipun asennusohjeessa.

¹ Testistandardissa EN1859 käytetty eristyspaksuus.

Kuva 1. Hirsitaloon virheellisesti asennettu savupiippu.

Savupiippu oli asennettu hirsitaloon huomioimatta hirsirakenteiden painumista, jolloin savupiipun juuripelti oli painumisen johdosta repinyt kattohuovan irti. Vaurioitunut kate mahdollisti sadeveden pääsyn kattorakenteiden kautta rakennukseen. Savupiippuun kohdistui vesikaton kuormia ja samalla aiheutui savupiipun vaurioitumisvaara.

Kuva 1. Paikalla metallista rakennetun savupiipun virheellinen kotelointi.

Paikalla metallista rakennettu savupiippu oli koteloitu kuvan 1 mukaisesti. Rakenteessa oli useita virheitä, mm.:

• Kotelon sisus oli sullottu täyteen mineraalivillaa.
• Suojaetäisyydet kotelon palava-aineisiin puurakenteisiin olivat riittämättömät.
• Kotelossa ei ollut tuuletus- ja tarkastusaukkoja.
• Savupiipun sisäkuoren ympärillä oleva eristepaksuus oli riittämätön.

Savupiipun edessä ollut välipohjaan asti ulottuva tulisija esti asianmukaisen nuohouksen, sillä nuohousluukkua ei ollut eikä nokea kyetty poistamaan tulisijan kautta.

Voimassa olevan YM:n asetuksen 745/2017 6 §:n ja edeltävän rakentamismääräyskokoelman osan E3 (RakMK E3) mukaan suojaetäisyyden palava-aineisiin materiaaleihin tulee minimissään olla 100 mm.

Kuva 1. Kiukaan ja yhdysputken virheellinen asennus.

Jatkuvalämmitteinen puukiuas oli asennettu löylyhuoneen nurkkaan käyttäen puurakenteisen seinän ja kiukaan sekä osittain yhdysputken välillä palamattomasta materiaalista valmistettua suojaseinää. Sekä kiukaan että eristämättömän yhdysputken suojaetäisyys puurakenteiseen seinään oli riittämätön. CE-merkityn jatkuvalämmitteisen puukiukaan ja yhdysputken suojaetäisyyttä oli pienennetty tavalla, jota ei ollut esitetty kiukaan asennusohjeessa ja jota ei ollut testattu harmonisoidun tuotestandardin edellyttämällä tavalla.

Paikalla muuratuille, ei sarjavalmisteisille tulisijoille, joille ei ole olemassa harmonisoitua tuotestandardia, sovelletaan rakentamismääräyskokoelman osaa E8 (RakMK E8). RakMK E8:n taulukossa 1 on kuvattu eri tapoja pienentää suojaetäisyyttä ns. kevyt suojusta käyttäen. RakMK E8 ohjetta ei voi soveltaa CE-merkittyjen tuotteiden, kuten jatkuvalämmitteisten kiukaiden ja yhdysputkien suojaetäisyyksien pienentämiseen.

Kuva 1. Kattilalaitoksen paikalla metallista rakennetun savupiipun virheellinen liitos muurattuun savupiippuun.

Kattilalaitoksen paikalla metallista rakennettu savupiippu oli liitetty paikalla tiilestä muurattuun savupiippuun. Liitos oli tiivistetty palava-aineisen uretaanivaahdon avulla.

Kuvassa 1 on havaittavissa useita muitakin virheitä (esim. puutteelliset suojaetäisyydet, muuratun piipun huono kunto, yhdysputken materiaali ja kunto).

Kuva 1. Vasemmalla purettua seinärakennetta saunan puolelta kuvattuna, oikealla puretut vaurioituneet seinän koolauspuut.

Vuonna 2005 rakennetussa omakotitalossa oli aloitettu saunatilojen remontti. Purkutyön yhteydessä havaittiin korkeahko lämpötila saunan ja takkahuoneen välisessä seinässä sekä sen puukoolausten hiiltyminen. Takkahuoneen puolella olevan varaavan tulisijan lämmitys oli aiheuttanut seinän lämpenemisen ja edelleen vaurioitumisen.

Varaavien tulisijojen kohdalla lämpö siirtyy tulisijan sisäosista ympäröiviin rakenteisiin hitaasti, jolloin mahdollinen vaaratilanne voi syntyä huomattavan myöhään varsinaisen lämmityksen jälkeen. Tässä tapauksessa takkahuoneessa sijaitsevaa varaavaa tulisijaa oli lämmitetty edellisen kerran lauantaina ja purkutyö suoritettiin maanantaina.

Tulisijan valmistajan asennusohjeet edellyttivät tulisijan taakse täyden tiilen (130 mm) palomuuria ja 50 mm tuuletusväliä, jonka jälkeen puurakenteinen saunanseinä eristeineen, alumiinipapereineen ja paneeleineen voitiin rakentaa.

Palomuurin sijaan seinärakenteena oli käytetty valmistajan ohjeista ja rakennesuunnitelmista poiketen 75 mm harkkoa, johon oli suoraan ilman tuulettuvaa ilmaväliä kiinnitetty saunan puukoolaus, eriste, alumiinipaperi ja paneeli. Lämmön siirtymistä oli todennäköisesti edesauttanut myös puukoolauksessa käytetyt kiinnitysproput.

Virheellisen seinärakenteen vuoksi suojaetäisyys palava-aineiseen puukoolaukseen jäi liian pieneksi.

Kuva 1. Vasemmalla savupiipun yläosa ja oikealla kuva hormin sisältä ylhäältä alaspäin.

Savupiippu oli muurattu paikalla käyttäen savupiipun alaosassa kalkkihiekkatiiliä ja yläosassa poltettuja tiiliä. Kalkkihiekkatiilien käyttö savupiipussa on määräysten vastaista. Tarvittavia testauksia niiden soveltuvuudesta ei ole tehty, eivätkä ne siten täytä kansallisia vaatimuksia.

Myös rakentamisajankohtana voimassa olleen rakentamismääräyskokoelman osan E3 mukaan kalkkihiekkatiiliä ei ole saanut käyttää paikalla muuratuissa savupiipuissa.

Virhe tuli ilmi tulisija-asennuksen yhteydessä liitostarkastuksessa.

Kuva 1. Välipohjan läpi kulkevan savupiipun virheellisen asennuksen aiheuttamia vaurioita.

Savupiipun läpivienti välipohjassa oli toteutettu huomioimatta suojaetäisyyksiä palava-aineisiin rakenteisiin. Suojaetäisyysvaatimukset eivät täyttyneet välipohjan kantavien puurakenteiden eikä käytettyjen lattiapinnoitteiden kohdalla. Läpiviennin kohdalla oli käytetty normaalia mineraalivillaa eikä palovillaa, kuten pitäisi. Valmistajan asennusohjeita ei ollut noudatettu ja valmistajaan otettiin yhteyttä vasta ongelmien ilmaannuttua.