Valesokkeliksi (piilosokkeliksi) kutsutaan perustusrakennetta, jossa ulkoseinän alajuoksu ja lattiapinta sijaitsevat maanpinnan tasolla tai jopa sen alapuolella. Valesokkelirakennetta on käytetty yleisesti 1960–1990-luvuilla enimmäkseen omakoti- ja rivitaloissa, mutta myös yksikerroksissa palvelurakennuksissa. Rakennustapa on noudattanut sen aikaisia ohjeita ja määräyksiä. On huomattava, että kaikki valesokkelirakenteet eivät ole vaurioituneet.
Ulko- ja sisäilmasta sekä maaperästä lähtöisin oleva kosteus oli päässyt kulkeutumaan ja kertymään rakenteen sisään eikä rakenteella ollut mitään kuivumismahdollisuuksia. Sade- ja sulamisvesien lisäksi rakennetta olivat kuormittaneet maaperästä diffuusiolla ja kapillaarisesti kulkeutuva kosteus. Lisäksi myös sisätiloista oli siirtynyt kosteutta ja lämpöä rakenteisiin diffuusion ja ilmavirtausten vaikutuksesta.
Kuva 1. Esimerkki valesokkelirakenteesta (Ympäristöministeriö 2012).
Virheestä aiheutuvia tyypillisiä ongelmia ovat:
Valesokkelirakennetta korjattaessa tulee kiinnittää huomiota maanpinnan muotoiluun ja korkeusasemaan. Maanpinta muotoillaan viettämään sokkelista poispäin, minkä lisäksi maanpinta tulee alentaa rungon alajuoksua ja lattiapinnan korkeusasemaa alemmaksi. Lattia- ja maanpintojen korkeuseron tulee olla vähintään 300 mm.
Salaojituksen olemassaolo ja kunto on myös syytä varmistaa, ja ne on tarvittaessa asennettava/uusittava käyttäen mielellään kahta rinnakkaista putkea ja niiden ympärille asennetaan salaojasora. Myös sadevesiviemäröinnin olemassaolo ja toimivuus on varmistettava ja se on tarvittaessa uusittava.
Sokkeli tulee suojata suoralta maakosketukselta esimerkiksi perusmuurilevyllä. Ulkoseinärakenne uusitaan vaurioituneelta osuudelta ja seinän alajuoksu nostetaan lattiapinnan yläpuolelle ja tiivistetään lattian ja seinän rajakohta. Alajuoksun nostaminen voidaan toteuttaa harkkomuurauksella, ns. valesokkelikengällä tai ns. termotuotteella. Korjauksessa on ehdottomasti varmistauduttava siitä, ettei ulkoseinän kantavuutta tai jäykistystä heikennetä.
Sokkelin ja eristeen väliin jätetään ilmarako ja sen alareunaan vedenpoistoreiät.
Kuva 2. Esimerkki valesokkelirakenteen korjausvaihtoehdosta (Kärki & Öhman 2007).
Kuva 3. Esimerkki valesokkelirakenteen korjausvaihtoehdosta DET1 (Kärki & Öhman 2007).
Valesokkelirakennetta ei nykyään pidetä hyvän rakentamistavan mukaisena ratkaisuna.
Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017):
22 § Perusmuurista ja alapohjasta siirtyvä kosteus
Kosteus ei saa siirtyä haitallisesti perusmuurista ja alapohjan betonilaatasta alasidepuuhun eikä yläpuolisiin seinä- ja lattiarakenteisiin.
Kuva 4. Esimerkki hyvän rakentamistavan mukaisesta sokkeliratkaisusta (RT 81-10854).
Rakenteen kosteusrasitusta lisäävät maaperän kosteusrasituksen ohella rakennuksen sijainti rinteessä, ympäröivän maanpinnan viettäminen rakennukseen päin sekä puutteelliset sadevesi- ja salaojajärjestelmät.
Korjauksessa käytettävien rakennustuotteiden hankekohtaisen kelpoisuuden varmistamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, asetuksia ja viranomaisohjeita.
Lähteet
Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017).
RIL 107-2012, Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Helsinki 2012.
RT 81-10854, Pientalon perustukset ja alapohjien liittymät. Rakennustietosäätiö, Helsinki 2005.
Kärki J-P. & Öhman H., Homevaurioiden korjausopas. Kuopion yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus, Tutkimuksia ja selvityksiä 6/2007, Kuopio 2007. Viitattu 3.12.2015. http://www.sisailmatalo.fi/files/2213/9629/6058/Homevaurioiden_korjausopas.pdf
Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE OyVirhekortin pääluokka:
Suunnittelu
Virhekortin alaluokka:
Rakennusfysiikka
Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.