Keskeneräisen ulkoseinärakenteen alaosa pääsi rakennusaikana haitallisesti kastumaan, mistä seurasi seinärakenteen alaosan vaurioituminen myöhemmin. Kosteusvaurion taustalla oli useita puutteita, joista merkittävimmät olivat seuraavat:
Kuva 1. Rakennuksen perustusleikkaus.
Kuva 2. Keskeneräinen seinärakenne kuvattuna ajankohtana, jolloin tiiliverhousta ei ollut vielä muurattu. Kuvasta näkyy lumen ja jään kertyminen sokkelin yläreunan päälle ja puutteellinen sääsuojaus.
Ensimmäiset havainnot ongelmista tehtiin rakennusaikana. Alajuoksun kastuminen todettiin jo ensimmäisen rakentamistalven jälkeen. Tehdyissä kosteusmittauksissa alajuoksun todettiin olevan märkä. Tätä ei kuitenkaan pidetty huolestuttavana, vaan puurakenteen ajateltiin kuivuvan aikanaan.
Rakenteen kuivumiskykyä selvitettiin toisen talven keväällä rakennusfysikaalisilla mallinnuksilla. Mallinnustulosten mukaan alajuoksun kuivuminen oli hyvin hidasta. Yhtenä merkittävänä kuivumista hidastavana tekijänä oli kylmä ja sen takia kostea alajuoksu. Kylmyys johtui sekä tuulensuojalevyn vähäisestä lämmöneristävyydestä että sen sijainnista kylmän betonirakenteen päällä. Mallinnustulosten esiin tuomista riskeistä huolimatta rakennus päätettiin tehdä valmiiksi.
Rakennuksessa todettiin sisäilmaongelmia noin kolmen vuoden kuluttua sen valmistumisesta. Yhtenä mahdollisena ongelman aiheuttajana tutkittiin seinärakenteen alaosaa. Tehdyissä tutkimuksissa rakenteen alaosasta löytyi kosteusvaurioindikaattorimikrobeja. Metrin korkeudelta otetuista näytteistä niitä ei enää löydetty.
Korjauksesta tehdään suunnitelma ja määritellään siihen liittyvät laadunvarmistustoimenpiteet. Suunnitelmassa on otettava huomioon rakennusfysikaalisen toimivuuden ohella myös rakenteen kantavuuden säilyttäminen korjaustöiden aikana.
Tässä tapauksessa vaurioituneet alueet korjattiin poistamalla seinien alaosien rakenteet noin metrin korkeudelle. Tolppien alaosat ja alaohjauspuut sekä lämmöneristeen, tuulensuoja- ja sisäverhouslevyjen alaosat uusittiin kokonaan.
Korjaustöiden laadunvarmistus tehtiin työn lopussa tiiviysmittauksella sekä kosteusmittauksilla noin vuoden kuluttua töiden valmistumisesta.
Kuva 3. Seinärakenne kuvattuna korjaustyön aikana. Alaohjauspuu ja runkotolppien alaosat on uusittu.
Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017):
12 § Rakennushankkeen kosteudenhallintaselvityksen laatiminen ja sisältö
Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava rakennushankkeen kosteudenhallinta-selvityksen laatimisesta.
Rakennushankkeen kosteudenhallintaselvitykseen on sisällyttävä hankkeen yleistiedot, vaatimukset kosteudenhallinnalle hankkeen eri vaiheissa, toimenpiteet ja menettelyt kosteudenhallinnan vaatimusten varmentamiseen sekä kosteudenhallinnan henkilöresurssit. Rakennushankkeen kosteudenhallintaselvitykseen on sisällyttävä myös tieto hankkeen kosteudenhallinnan valvonnasta vastaavasta henkilöstä.
13 § Työmaan kosteudenhallintasuunnitelman laatiminen ja sisältö
Vastaavan työnjohtajan on huolehdittava työmaan kosteudenhallintasuunnitelman laatimisesta rakennushankkeen kosteudenhallintaselvitykseen pohjautuen.
Työmaan kosteudenhallintasuunnitelman sisältöön sovelletaan rakentamisen suunnitelmista ja selvityksistä annetun ympäristöministeriön asetuksen (216/2015) 15 §:ää. Sen lisäksi työmaan kosteudenhallintasuunnitelmaan on sisällyttävä tiedot rakennustyömaan kosteudenhallinnasta vastaavista rakennusvaiheen vastuuhenkilöistä.
14 § Rakennustuotteiden ja -osien suojaus
Rakennusvaiheen vastuuhenkilön on huolehdittava rakennustuotteiden ja keskeneräisten rakennusosien suojaamisesta kastumiselta ja epäpuhtauksilta työmaavarastoinnin ja rakentamisen aikana.
Julkisivumuurauksen alareunan sijainti alajuoksun alapintaa alempana pienentää riskiä veden joutumisesta seinärakenteeseen sekä rakennustyön aikana että valmiissa rakenteessa. Tuuletusraosta vettä poisjohtava kermi on hyvä asentaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Kuva 4. Periaatekuva tuuletusvälillisen kerroksellisen tiiliverhotun ulkoseinän alareunan tuuletuksesta ja vedenohjauksesta. Seinän alaosan vedenohjaus ei saa vaikuttaa seinärakenteen alaosan kuivumiskykyyn heikentävästi. (Lähde: Rakennusten kosteustekninen toimivuus, Ympäristöministeriön ohje rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta, 2020).
Rakennuksia, joissa on erillistä höyrynsulkua edellyttäviä kerroksellisia seinä- tai kattorakenteita (mm. puurunkoiset tiiliverhotut ulkoseinät), ei saa talvella eikä ylipäätään rakennusten lämmityskaudella lämmittää, ellei seinien ja katon höyrynsulkua ole huolellisesti asennettu paikoilleen. Erityisen riskialtis on tilanne keskeneräisessä rakennuksessa, jossa lämmityksen seurauksena vapautuu sisäilmaan kosteutta uusista, vielä paljon rakennuskosteutta sisältävistä rakenteista. Varsinkin vasta valettujen betonirakenteiden kosteustuotto on runsasta. Korkeasta sisäilman kosteudesta seuraa se, että kosteutta tiivistyy höyrynsuluttomassa kerroksellisessa rakenteessa tuulensuojan sisäpintaan.
Korjauksessa käytettävien rakennustuotteiden hankekohtaisen kelpoisuuden varmistamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, asetuksia ja viranomaisohjeita.
Lähteet
Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017).
RIL 107-2012. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. Helsinki 2012.
RIL 255-1-2014. Rakennusfysiikka 1 Rakennusfysikaalinen suunnittelu ja tutkimukset. Suomen Rakennusinsinöörienliitto RIL ry. Helsinki 2014.
Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE OyVirhekortin pääluokka:
Suunnittelu, Toteutus
Virhekortin alaluokka:
Rakennusfysiikka
Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.