Hakutulokset sanalle: "maanvarainen alapohja" (2 kpl)
Kortissa käsitellään alapohjarakennetta, jossa lämmöneriste sijaitsee kokonaan betonilaatan alapuolella.
Kuva 1. Suunnitelmien mukainen maanvarainen alapohjarakenne 1980-luvun alkupuolelta. Toteutuneessa rakenteessa oli tiivistetyn soran sijasta hienoa hiekkaa. Lämmöneristettä oli käytetty vain rakennuksen reuna-alueilla.
Rakennuksen ympäriltä ja alapuolelta puuttui suunnitelmien (kuvan 1) mukainen kapillaarisen vedennousun estävä maa-aines tai rakennekerros. Ongelmaa pahensivat puutteet pinta- ja kattovesien pois johtamisessa sekä lattianpäällysteen riittämätön kyky läpäistä maaperästä nousevaa kosteutta. Tilanne oli pahin rakennuksen keskialueella, jossa ei ollut käytetty lämmöneristettä ollenkaan.
Useimmissa vauriotapauksissa alapohjarakenteen täyttö- tai salaojituskerros ei ole muodostanut toimivaa kapillaarikatkoa, jolloin maaperästä aiheutuu alapohjarakenteelle kosteusrasitusta sekä kapillaarisesti että vesihöyryn diffuusiolla. Pinta- ja pohjavesien hallinnan puutteiden vuoksi perustusrakenteet ovat kastuneet, mikä voi aiheuttaa myös lattia- ja seinärakenteiden kosteusvaurioitumisen betonin kapillaarisuuden vuoksi. Maaperän kosteuteen vaikuttaa oleellisesti myös puutteellinen salaojitus.
Alapohjarakenteissa ei aiemmin ole yleensä ollut kapillaarisen kosteuden nousun estävää täyttökerrosta, mutta vesihöyryä hyvin läpäisevä lattianpäällyste on kuitenkin mahdollistanut maaperästä kulkeutuvan kosteuden siirtymisen rakenteen läpi sisätiloihin. Mikäli kyseinen rakenne pinnoitetaan vesihöyryä vain vähän läpäisevällä pintamateriaalilla, maaperästä nouseva kosteus jää rakenteeseen ja vaurioittaa lattiarakennetta. Joissakin tapauksissa rakenteessa on käytetty kapillaarisen kosteudennousun estävää rakennekerrosta (esimerkiksi bitumisivelyä). Se vaurioituu vanhetessaan eikä enää estä kosteudennousua suunnitellusti. Lisäksi betonilaatan alapuolinen suojapaperi on usein mikrobivaurioitunut.
Useita erilaisia riskirakenteiksi luokiteltavia maanvaraan valettuja kantavia lattioita on jouduttu korjaamaan joko kosteusvaurioiden tai lattian alhaisen pintalämpötilan takia. Ohessa käsitellään kaksi esimerkkiä lattiarakenteista, joita jatkuvasti rakennetaan ja joiden teossa huonoille ja painuville maapohjille piilee riskejä.
Kuva 1. Esimerkki 1: Yksinkertainen maata vasten valettu kantava laatta – painuma- ja tuuletusongelma.
Kuvassa 1 esitetyn maanvaraisen laatan ja sen varaan tehdyn lattian/pinnoitteen riskinä on maaperän painuminen. Huonoilla rakennuspaikoilla maaperän painuminen voi olla kymmeniä senttejä. Painumisen yhteydessä laatan tai sen minkä tahansa alapuolisten kerrosten väliin syntyy tyhjä tila, joka muuttaa rakenteen kosteus- ja lämpöteknistä toimintaa ja aiheuttaa kosteus- ja mikrobivaurioriskin.
Maapohjan painuminen aiheuttaa myös salaojituskerroksen ja viemäreiden painumista, joka voi aiheuttaen tukkeutumisia, vesivaurioita ja putkien irtoamista.
Kostumisriskiä saattaa pienentää, jos laatan alapinnassa käytetään vain yhtä eristekerrosta, joka pysyy kiinni valussa. Mineraalivillaa ei tule käyttää.
Paksun laatan kuivuminen on hidasta, joka sinänsä on kosteustekninen riski.
Kuva 2. Esimerkki 2: Kaksinkertainen maata vasten valettu kantava laatta – painuma- ja tuuletusongelma.
Esimerkissä 2 (kuva 2) on vastaavanlainen pohjamaan painumisongelma kuin esimerkissä 1. Maan varaan rakennetun kantavan laatan ja sen varaan rakennetun lattian riskinä on painumasta muodostuva ilmatila sepelikerroksen ja laatan väliin. Mikäli väliin pääsee kylmää ilmaa, lattia kylmenee, ja kosteutta alkaa tiivistyä kantavan laatan päälle. Joskus ongelmana voi olla kosteuden imeytyminen sepelikerroksen läpi, mikäli hienoainesta ei ole poistettu.
Joissakin tapauksissa esimerkin 2 tyyppisen rakenteen ongelmana on ollut väliseinien runkotolppien lähteminen suoraan alemman kantavan laatan päältä. Puurankoja tai levyseiniä ei saa aloittaa esimerkin 2 alemman kantavan laatan päältä.
Riskirakenteissa on yleisenä ongelmana se, että niiden suunnittelun yhteydessä laaditut työohjeet ovat olleet vähäisiä tai puutteellisia, eikä työmaalla rakenteita valmistettaessa ole osattu ottaa huomioon rakenteisiin liittyviä riskejä. Rakennusvirhe syntyy, jos pohjatutkimuksessa on todettu, että maaperä painuu, eikä sitä oteta huomioon.
Esimerkin 2 tapauksessa kantavan laatan kosteus tulee säilymään melko korkeana, eikä sen mukaista rakennetta suositella.