Language:
  • fi
  • en
  • se
  • Language:
  • fi
  • en
  • se
  • RVP-S-MU-8

    Alakaton rakenne- ja kannakointipuutteet

    Julkaistu: 03.10.2006 / Päivitetty: 10.4.2018

    1. Virhe

    Ilman suunnitelmia toteutettu alakatto, jossa oli käytetty kipsilevyä ripustusrakenteena, romahti alas.

    Salin alakaton ripustusten tiheys vaihteli suuresti ja oli alueita, joilla ripustuksia ei ollut lainkaan. Harva ripustus porrastuksen takareunalta ja ripustus kipsilevyotsan kautta seu­raavaan hyllyyn ei kantanut riittävällä varmuudella edes hyllyjen omaa painoa.

    Tällaisella kohdalla myös ilmanvaihtohormi oli puutteellisesti kannakoitu. Se tukeutui heikosti tai ei ehkä lainkaan liittyviin hormin osiin. Oli mahdollista, että tämä pudonnut ilmanvaihto­hormin osa oli tukeutunut kipsilevyotsaan ja aiheuttanut siihen lisärasitusta.

    Kuva 1. Alakaton ripustuksen rakenne.

    Kohteen asiakirjoissa ei ollut alakaton kannatuksesta rakennesuunnittelijan rakennepiirus­tuksia eikä tarkastusmainintojakaan, vaikka työselityksessä alakattoa käsittelevässä kohdassa oli todettu, että kannakkeiden ja kiinnikkeiden mitoituksen ja sijoituksen on oltava rakenne­suunnittelijan hyväksymä.

    2. Virheestä aiheutuvat ongelmat

    Kokoontumistilan alakatto putosi alas varhain aamulla. Katon kannatus oli pettänyt ja sortuma levisi jatkuvana koko salin alueelle.

    3. Virheen korjaaminen

    Virhettä ei voitu korjata. Kipsilevyä ei saa käyttää esimerkin mukaisesti kantavana rakenteena. (Kipsilevyä voidaan pientaloissa käyttää jäykistävänä rakenneosana.)

    4. Hyvän rakentamistavan mukainen ratkaisu

    Ympäristöministeriön asetuksessa kantavista rakenteista (Rakentamismääräyskokoelman osa Rakenteiden lujuus ja vakaus) 1 §:ssä todetaan, että ”Tätä asetusta sovelletaan myös rakennelmien ja käyttöturvallisuuden kannalta merkittävien rakenteiden suunnitteluun ja toteutukseen sekä niiden korjaus- ja muutostyöhön, kun niiden mahdollisesta vauriosta voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle.”

    Ripustetut alakatot, joilla on suuri pinta-ala ja suuri putoamiskorkeus ja jotka ilmiselvästi sortuessaan voivat aiheuttaa henkilövahinkoja, tulee luokitella kantaviksi rakenteiksi ja niiden kannatuksesta tulee laatia rakennesuunnitelmat ja rakennelaskelmat. Kannatussysteemin jokaisen osan tulee omata riittävä murtovarmuus ja myös jatkuva sortuma tulee estää.

    Liiketiloissa, joiden käyttöä järjestetään usein uudelleen ja joiden käyttäjä vaihtuu usein, alakattorakenteiden kuormitukset saattavat lisääntyä aikaa myöten. Kattoihin tulee kiinnittää kuormakilvet, joissa ilmoitetaan, paljonko kattoon saa kuormaa ripustaa ilman rakenne­suunnittelijan erityissuunnitelmaa. Tarkempia ohjeita voidaan antaa rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeessa.

    5. Muuta

    Rakennustuotteiden hankekohtaisen kelpoisuuden varmistamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, asetuksia ja viranomaisohjeita. Tuotteiden kelpoisuuden varmistaminen asettaa velvollisuuksia rakennushankkeeseen ryhtyvälle (mm. kelpoisuuden toteamisvastuu), suunnittelijalle (mm. vaatimusten asettaminen ja osallistuminen kelpoisuuden toteamiseen) ja urakoitsijalle (mm. asetettujen vaatimusten noudattaminen ja tarkastusasiakirjan ylläpito).

    Tuotteiden vaatimustenmukaisuus varmistetaan esim. CE-merkintäjärjestelmän avulla tai kansallisella tuotehyväksyntämenettelyllä (lisätietoa: www.ym.fi, Rakennustuotteiden tuotehyväksyntä). CE-merkinnällä valmistaja ilmoittaa tuotteen ominaisuudet yhdenmukaisella eurooppalaisella tavalla. Lisätietoa tuotteen kuuluvuudesta CE-merkintäjärjestelmään löytyy verkkosivulta www.henhelpdesk.fi.

    Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE Oy

    Virhekortin pääluokka:

    Virhekortin alaluokka:

    Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.