Betonilaatan kuormatietojen virheellinen määrittely

1. Virhe

Teollisuus-/varastohallin (n. 2800 m²) toteutusmuotona käytettiin kokonaisvastuurakentamista (KVR-urakka). Pohjatutkimuksen suosituksen mukai­sesti rakennuksen perustamistavaksi valittiin lyöntipaalutus.

Hankkeesta neuvoteltaessa oli tilaaja kertomansa mukaan ensimmäisessä vaiheessa esittänyt, että varastoalueen osalta laatalta vaadittu kantavuus on 20 kN/m². Neuvottelujen edetessä oli päädytty mitoituskuormaan 10 kN/m². Kuormia ei kuitenkaan kirjattu neuvotteluasiakirjoihin.

Paalukuormia määrittäessään rakennesuunnittelija arvioi kantavan alapohjalaatan oman painon arkkitehdin luonnossuunnitelmissa esitetyn laattapaksuuden (200 mm) perusteella tarkistamatta onko laatta toteutettavissa ko. paksuudella sille suunniteltavalle mitoitus­kuormalle. Näin kantavan alapohjan paalutuksessa päädyttiin ruutumaiseen paalujakoon 6000 mm x 6000 mm.

Suunnittelu eteni limittäin rakentamisen kanssa. Paalutustyöt tehtiin ennen kantavan alapohja­laatan lopullista suunnittelua.

Alapohjaa mitoittaessaan rakennesuunnittelija havaitsi virheensä. KVR-urakoitsija ohjasi jatkamaan suunnittelua käyttämällä mitoituskuormaa 5,0 kN/m², perustellen kuorman olevan rakentamismääräyskokoelman osan B1 tavarakuorman vähimmäisarvon suuruinen (tämä oli rakentamisajankohtana voimassa ollut normi). Tilaajan kertoman mukaan häntä ei tässä vaiheessa informoitu käytettävästä mitoituskuorma­muutok­sesta.

Virhe paljastui epäsuorasti alapohjalaatan valujen yhteydessä. Rakennusvalvonta-viranomaisen seuran­takokouksessa tilaajan valvoja kertoi laatan yläpinnan terästen todennäköisesti painuneen useita senttejä. Rakennusvalvontaviranomainen edellytti ulkopuolisen tarkastajan lausuntoa toteutuneen rakenteen kantavuudesta. Ulkopuolinen tarkastaja analysoi rakenteen koeporaus­ten, betonipeitemittausten ja laskelmien perusteella päätyen laatan kantavuuden osalta arvioon n. 3,5 kN/m².

2. Virheestä aiheutuvat ongelmat

Tilaaja nimenomaisesti tarvitsi lisää varastotilaa, joten kuormarajoitusten käyttö ei ollut mahdollista. Näin ollen rakennetta oli vahvistettava ja se päätettiin toteuttaa käyttäen lisäpaalutusta ja lattian vahvistamista. Tämän seurauksena varaston lattian korkeusasema nousi n. 250 mm, josta aiheutui lisäkorjauksia oviaukoissa, pihan tasauksessa sekä portaissa.

3. Virheen korjaaminen

Jo valettuun lattialaattaan piikattiin aukot, joiden lävitse suoritettiin lisäpaalutus (yht. 28 paalua lisää). Paalutusta tihennettiin näin ruutujakoon 3000 mm x 3000 mm. Jo valetun lattialaatan päälle valettiin uusi asianmukaisesti raudoitettu kantava betonilaatta. Hallimaisen rakennuksen seinät ja katto oli asennettu aiemmin, joten paaluissa ja paalutuskalustossa oli huomioitava käytössä oleva rajoitettu korkeus.

Kuva 1 Ote korjaussuunnitelmasta.

4. Hyvän rakentamistavan mukainen ratkaisu

Hankeen alkuvaiheessa laaditaan pääsuunnittelijan johdolla kirjallinen lähtötietoselvitys, joka sisältää mm. kuormitusselvityksen. Tällä lähtötietoselvityksellä tulee olla hankkeeseen ryh­tyvän kirjallinen hyväksyntä.

Kantavien rakenteiden dimensiot määritetään pätevän rakennesuunnittelijan toimesta.

Valtioneuvoston asetus pääsuunnittelijan ja työnjohtajan tehtävistä (asetus maankäyttö- ja rakennusasetuksen muuttamisesta 12.3.2015):

48 § Pääsuunnittelijan tehtävät

Pääsuunnittelijan on huolehdittava yhteistyössä rakennushankkeeseen ryhtyvän kanssa hankkeen laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla mm.:

• suunnittelun lähtötietojen kattavuudesta ja ajantasaisuudesta sekä lähtötietojen toimittamisesta muille suunnittelijoille;
• suunnitelmien riittävyydestä;
• lupa-asiakirjojen ja erityissuunnitelmien ja selvitysten laatimisesta ja toimittamisesta rakennusvalvontaviranomaiselle;

Maankäyttö- ja Rakennuslaki (41/2014)

120c § Erityissuunnittelija

Erityissuunnittelijan on huolehdittava, että hänellä on käytössään suunnittelussa tarvittavat lähtötiedot, ja erityissuunnitelma täyttää rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset.

5. Muuta

Rakennustuotteiden hankekohtaisen kelpoisuuden varmistamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, asetuksia ja viranomaisohjeita. Tuotteiden kelpoisuuden varmistaminen asettaa velvollisuuksia rakennushankkeeseen ryhtyvälle (mm. kelpoisuuden toteamisvastuu), suunnittelijalle (mm. vaatimusten asettaminen ja osallistuminen kelpoisuuden toteamiseen) ja urakoitsijalle (mm. asetettujen vaatimusten noudattaminen ja tarkastusasiakirjan ylläpito).

Tuotteiden vaatimustenmukaisuus varmistetaan esim. CE-merkintäjärjestelmän avulla tai kansallisella tuotehyväksyntämenettelyllä (lisätietoa: www.ym.fi, Rakennustuotteiden tuotehyväksyntä). CE-merkinnällä valmistaja ilmoittaa tuotteen ominaisuudet yhdenmukaisella eurooppalaisella tavalla. Lisätietoa tuotteen kuuluvuudesta CE-merkintäjärjestelmään löytyy verkkosivuilta www.henhelpdesk.fi

Lähteet

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999).

Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999).

Ympäristöministeriönasetus kantavista rakenteista (477/2014).

3/16 ympäristöministeriön asetus rakenteiden suunnitteluperusteita koskevista kansallisista valinnoista sovellettaessa standardia SFS-EN 1990.

Ympäristöministeriön asetukset rakenteiden kuormia koskevista kansallisista valinnoista 4/16 – 12/16.

Ympäristöministeriön asetus pohjarakenteista (465/2014).

13/16 Ympäristöministeriön asetus geoteknisen suunnittelun yleisiä sääntöjä koskevista kansallisista valinnoista sovellettaessa standardia SFS-EN 1997-1.

Rakenteiden lujuus ja vakaus, Betonirakenteet, ohjeet. Ympäristöministeriö 2016.

Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE Oy