Kangaskattoinen teräshalli oli perustettu asfaltin päälle pilareiden pohjalevyjen varaan, jotka oli ankkuroitu neljällä noin metrin mittaisella vinosti maahan lyödyllä harjaterästangolla. Nostovoimalle mitoitettaessa omapainon osavarmuuskertoimena oli käytetty arvoa 1,2. Harjateräsankkureille ei ollut tehty rakennuspaikalla vetokokeita. Rakennuksen käyttöikää ei ollut määritelty.
Kova tuulenpuuska voi lennättää näin ankkuroidun kevyen hallin paikoiltaan. Maaperän jäätymisestä ja sulamisesta voi aiheutua perustusten epätasaisia painumia ja niistä muodonmuutoksia ja mahdollisia lisärasituksia rakennuksen runkoon. Harjateräsankkurit ovat alttiina korroosiolle.
Perustamistapaa ei käytetä pysyvissä rakenteissa. Käytettäessä tilapäisissä rakennuksissa mitoitus suoritetaan alla olevien periaatteiden mukaan.
Tilapäinen rakennus (maankäyttö- ja rakennuslaki 176 §) on tarkoitettu pysytettäväksi paikallaan korkeintaan viisi vuotta. Rakennus tarvitsee viranomaisen myöntämän rakennusluvan.
Tilapäisissä rakennuksissa ratkaisun käyttämisen tulee perustua laskentamenetelmiin, joiden pätevyys on kokeellisesti varmistettu. Kokeet ja koetulosten arviointi pitää olla tehty kokeelliseen mitoitukseen hyvin perehtyneen henkilön valvonnassa.
Varmuuskertoimen murtokuormaan nähden pitää olla vähintään 2-kertainen, ellei tarkemmin menetelmin muuta osoiteta.
Rakennustyömaalla on lisäksi perustusten kelpoisuus varmistettava kokeellisesti, mikäli ei osoiteta että perustamisolosuhteet ovat vastaavat kuin laskentamenetelmän tarkistuksen yhteydessä tehdyissä kokeissa.
Kuormitukset määritetään Suomen rakentamismääräyskokoelman ”Rakenteiden lujuus ja vakaus” osan ”Rakenteiden kuormat” mukaan. Nostovoimalle mitoitettaessa omapainon osavarmuuskerroin on 0,9.
Rakennukselle laadittavissa käyttö- ja huolto-ohjeissa tulee olla ohjeet perustusten kunnon seuraamiselle ja tarkastuksille.
Standardi SFS-EN 13782 vuodelta 2006 käsittelee myös tilapäisten rakennusten perustamista maahan lyötävien teräsankkurien avulla.
Toteutettava rakenneratkaisu ja ankkuritankojen lukumäärä vaihtelevat rakennuskohtaisesti. Rakenne on laskennollisesti nivel. Mitoitus tehdään normaali- (nosto- ja puristus-) ja leikkausvoimille. Kuvassa 1 on esitetty viitteellinen suunnitelma ankkuroinnista.
Kuva 1. Viitteellinen ankkurointipiirustus.
Virhekortin pääluokka:
Suunnittelu
Virhekortin alaluokka:
Pohjarakenteet
Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.