Vesikaton vedeneristyksen ylösnoston virheellinen sijainti

RVP-S-RF-63

Julkaistu: 12.12.2016 / Päivitetty: 16.8.2018

1. Virhe

Vesikaton vedeneristys oli nostettu yläpuolella olevan ulkoseinän ulkokuoren ulkopintaa vasten (kuva 1). Tällöin yläpuolisen julkisivuverhouksen taakse viistosateella saumojen kautta tunkeutunut vesi oli kulkeutunut vedeneristyksen alapuolelle kantavan rakenteen päälle ja edelleen sen saumojen ja läpivientien kautta sisätiloihin.

Kuva 1. Käännetyn vesikattorakenteen vedeneristys on nostettu yläpuolella olevan seinän sokkelin ulkopintaa vasten (Kuva: K.Hakala ja Vahanen Oy).

Virhe on esiintynyt sekä rakenteessa, jossa vedeneristys on lämmöneristeen päällä että rakenteessa, jossa vedeneristys on lämmöneristeen alla (eli ns. käännetyssä katossa).

2. Virheestä aiheutuvat ongelmat

Virheestä aiheutuvia tyypillisiä ongelmia ovat:

  • Rakenteen kastuminen, josta seuraa
    • Mikrobivauriot
    • Lämmöneristyskyvyn paikallinen heikkeneminen
    • Alakattojen ja sisäkattopintojen vaurioituminen
    • Käyttötavaroiden turmeltuminen (esimerkiksi kalkkipitoisen vuotoveden autojen maalipinnoille aiheuttamat vauriot)

3. Virheen korjaaminen

Seinäverhouksen takana valuvat vedet saadaan hallintaan tekemällä vedeneristyksen ylösnosto seinän lämmöneristyksen taakse lämmintä pintaa (sisäkuoren ulkopintaa) vasten eikä ulkokuoren ulkopintaan (kuva 2). Tätä periaatetta on noudatettava sekä rakenteissa joissa vedeneristys on lämmöneristyksen päällä, että rakenteissa joissa vedeneristys on lämmöneristyksen alapuolella (ns. käännetty katto, kuva 3).

Tiiliverhotuissa ulkoseinissä virheen korjaaminen on erittäin kallista, koska muuraus tukeutuu yleensä sokkelin päälle. Korjaus edellyttää joko yläpuolella olevan seinän ulkoverhouksen ja sokkelin purkamista kokonaan tai yläpuolella olevan seinän työnaikaista tuentaa, mikäli ainoastaan sokkeli puretaan. Sen sijaan jos yläpuolella oleva seinäverhous on kannateltu ulkoseinän sisäkuoresta, sitä ei tarvitse purkaa, vaan ainoastaan sokkelin purkaminen on tarpeen vedeneristeen korjaamiseksi.

Myös katon reuna-aluetta on purettava seinän juuresta, jotta uusi ja jäävä vedeneristys voidaan limittää riittävästi keskenään.

Kuva 2. Periaatekuva käännetyn katon vedeneristyksen liittymästä seinärakenteeseen (kuva K. Hakala).

Rakenteet tulee kuivattaa ennen niiden peittämistä tiiviillä materiaalilla.

Kermikatteiden on ulotuttava vesikattoon liittyvillä pystypinnoilla ehjänä (ilman lävistyksiä) vähintään 300 mm valmista kattopintaa ylemmäksi ja 100 mm vesikaton padotuskorkeuden yläpuolelle. Jos on todennäköistä, että seinille kinostuu runsaasti lunta, ylösnostot pitää nostaa tätäkin ylemmäs. Oviaukkojen kohdalla pitää vedeneristyksen liitos kynnysrakenteeseen suunnitella erikseen vedenpitävällä tavalla.

Ylösnostot tehdään erillisillä ylösnostokaistoilla ja kiinnitetään pystypintaan bitumilla. Kermien yläreunan kiinnipysyminen varmistetaan mekaanisella ankkuroinnilla (kiinnikkeiden etäisyys toisistaan yleensä 150 mm). Muita kiinnityksiä vedeneristeen ylösnostoon ei saa tehdä.

Käännetyissä katoissa vedeneristeen yläpuolella olevan lämmöneristeen pitää olla hyvin kosteutta kestävää vähintään padotuskorkeuteen asti.

4. Hyvän rakentamistavan mukainen ratkaisu

Kuvissa 3 ja 4 on esitetty periaatteet käännetyn katon nykyisten ohjeiden mukaisesta rakenteesta.

Kuva 3. Käännetty rakenne (kuva RIL 255-1-2014. Rakennusfysiikka 1).

Kuva 4. Käännetyn katon vedeneristyksen liittymä seinärakenteeseen (kuva Toimivat katot 2013).

5. Muuta

Korjauksessa käytettävien rakennustuotteiden hankekohtaisen kelpoisuuden varmistamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, asetuksia ja viranomaisohjeita.

Lähteet

Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017).

RIL 107-2012, Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Helsinki 2012.

RIL 255-1-2014, Rakennusfysiikka 1 Rakennusfysikaalinen suunnittelu ja tutkimukset, Suomen Rakennusinsinöörienliitto RIL ry, Helsinki 2014.

Toimivat katot 2013, Kattoliitto ry, Sastamala 2013.

Kortit jaotellaan neljään pääryhmään: suunnittelu (S), toteutus (T), menettelytapa (M) ja ylläpito (Y). Suunnittelun ja toteutuksen alaryhmät ovat: Kantavat rakenteet (betoni BE, puu PU ja teräs TE); Rakennusfysiikka (RF); Pohjarakenteet (PO); Talotekniikka (LVI) (LVI) ja Muut (MU). © Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE Oy

Virhekortin pääluokka:

Virhekortin alaluokka:

Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.