Vesikaton vedeneristys oli nostettu yläpuolella olevan ulkoseinän ulkokuoren ulkopintaa vasten (kuva 1). Tällöin yläpuolisen julkisivuverhouksen taakse viistosateella saumojen kautta tunkeutunut vesi oli kulkeutunut vedeneristyksen alapuolelle kantavan rakenteen päälle ja edelleen sen saumojen ja läpivientien kautta sisätiloihin.
Kuva 1. Käännetyn vesikattorakenteen vedeneristys on nostettu yläpuolella olevan seinän sokkelin ulkopintaa vasten (Kuva: K.Hakala ja Vahanen Oy).
Virhe on esiintynyt sekä rakenteessa, jossa vedeneristys on lämmöneristeen päällä että rakenteessa, jossa vedeneristys on lämmöneristeen alla (eli ns. käännetyssä katossa).
Rakennuksen salaojajärjestelmä oli toteutettu puutteellisesti. Virheitä olivat salaojaputkien virheellinen asennus, tarkastuskaivojen puuttuminen ja salaojajärjestelmän huollon laiminlyönti.
Salaojat sijaitsevat usein liian ylhäällä perustuksiin nähden. Putkien kaltevuus voi olla liian loiva, halkaisija liian pieni ja maan painumisen seurauksena ne saattavat mennä notkolle tai alkaa viettää väärään suuntaan. Tarkastuskaivojen kannet voivat olla maan peitossa niin, ettei niiden sijaintia tiedetä eikä niiden säännöllinen tarkastaminen onnistu.
Rakennuksen kellarikerroksen maanvastaista seinää ei ollut vedeneristetty, jolloin rakenteeseen pääsi kulkeutumaan kosteutta maaperästä diffuusion ja maa-aineksen kapillaarisuuden vuoksi. Rakennuksen vierustan pinnantasauksessa, salaojajärjestelmässä sekä sade- ja sulamisvesien poisjohtamisessa olleet puutteet lisäsivät seinään ja anturaan kohdistuvaa kosteusrasitusta ja edesauttoivat siten rakenteen vaurioitumista.
Kuva 1. Harkkomuurattu maanvastainen seinä, josta puuttui vedeneriste (Ympäristöopas 2016).