Hakutulokset sanalle: "betoni" (10 kpl)

Uuden palvelurakennuksen maata vasten valetussa, alapuolelta solumuovilevyillä lämmöneristetyssä 180 mm paksussa, kantavassa alapohjalaatassa havaittiin muovimattopäällysteisiin liittyviä ongelmia noin kahden vuoden käytön jälkeen:

• Muovimatot kupruilivat paikoin alueilla, joilla mekaaninen rasitus oli suurinta. Päällysteet olivat huonosti kiinni laajemminkin.
• Lattiapäällysteen alla oli kauttaaltaan silminnähtäviä muutoksia ja hyvin voimakas vaurioon viittaava haju.
• Lattiat olivat hyvin suuripäästöisiä FLEC-tekniikalla ehjän päällysteen päältä mitattuna ja päällysteen alta bulk-tekniikalla mitattiin yleisiin viitearvoihin nähden jopa monikymmenkertaisia VOC-potentiaaleja (ks. YM Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus -opas 2016).
• Sisäilmasta mitatut VOC-päästöt pysyivät korkeina, vaikka ilmanvaihtoa käytettiin jatkuvasti 24 h / 7 vrk.

Virheet havaittiin noin kahden vuoden kuluttua rakennuksen valmistumisen jälkeen ja tällöin sisäilman laatuun liittyviä käyttäjien havaintoja ei vielä ollut.

Kuvat 1 ja 2. Kupruja käytävällä ja silminnähtäviä vaurioihin viittaavia muutoksia maton alla. Tasoite on lähtenyt paikoin maton mukana, koska sementtiliimaa ei ollut poistettu kunnolla.

Merkittävimpänä syynä ongelmiin oli se, että rakentamisvaiheessa rakenteen riittävää kuivumista ennen päällystämistä ei varmistettu riittävällä laajuudella ja tarkkuudella. Kosteusmittausten perusteella lattiarakenteen oletettiin olevan riittävän kuiva, vaikka se todellisuudessa oli ollut pääosin aivan liian kostea. Lattioiden päällystettävyyden arvioinnissa tehtiin seuraavia virheitä:

• Rakennushankkeeseen ryhtyvä ei edellyttänyt erityistä tarkkaavaisuutta alapohjan kosteusteknisen toimivuuden varmistamisessa.
• Kosteusmittausten laatuun ei panostettu, vaikka paksuhko alapohjalaatta ja muovimattopäällyste tiedetään haasteelliseksi kokonaisuudeksi.
• Mittauskohtia ei valittu kosteustapahtumien (esim. paikallinen kastuminen) perusteella oletettavasti kosteimpiin kohtiin, eikä mittauskohtien edustamaa aluetta arvioitu mitenkään. Kun saatiin muutamasta kohdasta riittävän alhainen mittaustulos, koko alapohjan oletettiin olevan riittävän kuiva.
• Kosteusmittausten tarkkuutta ei huomioitu tulosten tulkinnassa. Mittausta ei tehty kaikilta osin RT-ohjekortin 14-10984 mukaisesti, joten juuri ja juuri riittävän kuivaksi tulkitut tulokset johtivat virhearvioon riittävästä kuivuudesta kauttaaltaan.
• Suurin osa  mittauksista tehtiin ennen tasoittamista. Tasoitteen paksuus oli monin paikoin useita millimetrejä, mikä aiheutti alapuolisen betonin pintaosan kastumista. Pintaosien riittävää kuivumista tasoittamisen jälkeen ei varmistettu kosteusmittauksin ja muovimatto asennettiin ennen kuin tasoite ja betonin pintaosa ehtivät kuivua riittävästi.
• Laattaan asennettua lattialämmitystä ei käytetty ennen päällystystä tehostamaan kuivumista.
• Virheen syntymistä on saattanut edesauttaa lattialämmityksen käyttäminen tarpeettoman kovalla teholla rakennuksen käytön aikana.

Vuonna 2018 valmistuneessa asuinkerrostalossa tehtiin kantavien seinäelementtien pystysaumauksessa useita virheitä:

• Kantavien sisäkuorielementtien pystysaumat tiivistettiin ulkopuolelta käyttäen polyuretaanivaahtoa, jolloin voimia välittäväksi suunniteltu sauma täyttyi osittain polyuretaanilla. Voimia välittävä betonisauma jäi tällöin vajaaksi (kuva 1).
• Betonivalu saumoissa oli useissa kohdissa epäonnistunut ja saumojen valu oli jäänyt vajaaksi.

Virheet havaittiin rakennusvaiheessa, kun rakennuksesta oli rakennettu jo useita kerroksia. Saumat oli suunnitelmissa suunniteltu tehtäviksi ns. pystysaumabetonilla.

Kuva 1. Kantavien sisäkuorielementtien pystysauma oli tukittu polyuretaanivaahdolla. Vaahto oli tunkeutunut elementtien väliin estäen sauman suunnitelman mukaisen täyttymisen saumabetonilla.

Kuva 2. Yläreunastaan vajaaksi jäänyt ja epäonnistunut seinäelementtien pystysauma.

Kuva 3. Suunniteltu saumaratkaisun periaate.

Vuonna 2006 rakennetun kaksikerroksisen pienkerrostalon luhtikäytävän elementtilaatan päässä oleva uloke oli murtunut. Kyseessä oli kolmesta laatasta keskimmäinen (kuva 1). Luhtikäytävän päissä olevat laatat oli tuettu rakennuksen runkoon ja omille teräspilareilleen. Keskimmäinen laatta tukeutui pelkästään reunimmaisissa laatoissa olevien ulokkeiden varaan.

Rakenne oli vaarassa sortua, ja se oli tuettava viipymättä väliaikaisella tuennalla.

Kuva 1.     Luhtikäytävälaatta ja sen päässä oleva murtuma. Kuvassa on poistettu betonia, joka irtosi kuntotutkimusta tehdessä käsin nostamalla. (Kuvat: TSO Rakennesuunnittelu Oy).

Rakenteen lähempi tarkastelu osoitti, että laattojen pään muotoilu ja sen myötä terästen sijoittelu pään alueella oli virheellinen. Laatan päiden ulokkeet olivat liian lyhyet ja terästen suojabetonipeitteiden takia raudoitus jäi vajaaksi (kuva 2).

Yleisten suunnitteluohjeiden mukaan elementtilaatan leuan vakiopituus ja korkeus massiivilaatoilla on 120mm (elementtisuunnittelu.fi /runkorakenteiden vakioliitokset). Mikäli kyseessä on ulkotilassa oleva rakenne, rasitusluokka edellyttää suurempaa betonipeitettä ja leuan mittoja on tarpeen mukaan kasvatettava. Vaurioituneessa laatassa leuan pituus oli 80 mm. Liitoksesta puuttui myös yleisesti käytetty kuormitusta tasaava neopreeninauha. Sen puute lisää vaurioitumisriskiä.

Kuva 2. Laattojen päiden alkuperäisen suunnitelman mukainen muoto ja raudoitukset.

Väestönsuojan yläpuolista kerroksellista välipohjarakennetta ei ollut kuivatettu oikealla tavalla kevytsorasta tehtyyn täyttökerrokseen rakennusvaiheessa asennettujen tuuletusputkien avulla (ks. kuva 1). Putkien päät oli tuotu väestönsuojan viereisen käytävän seinän yläosaan, mutta niihin ei ollut liitetty mitään poistopuhallinta. Näin ollen ilma ei kiertänyt lainkaan täyttökerroksessa eikä siten kuivattanut rakennekerroksia. Rakennuskosteus (väestönsuojan paikalla valetun paksun kattolaatan sisältämä kosteus, kevytsoraa asennettaessa pölyämisen estämiseksi käytetty vesi ja pintabetonilaatan sisältämä kosteus) ei ollut riittävästi poistunut rakenteesta. Tämän vuoksi pintabetonilaatan kosteus nousi muutaman vuoden kuluttua haitallisen korkeaksi (betonin suhteellinen kosteus yli 90 % RH), ja väestönsuojan yläpuolisen tilan lattian muovimatto kiinnitysliimoineen vaurioitui.

Kuva 1. Väestönsuojan yläpuolinen kerroksellinen välipohjarakenne.

Vastaavaa ongelmaa esiintyy useilla muilla liimattavilla lattiapäällysteillä. Täyttökerroksen materiaalina on käytetty kevytsoran asemesta myös soraa tai sepeliä.

Kantavan seinän ja lattian välinen liitos ei ollut tiivis ja ilma pääsi virtaamaan sisätilaan lattian alapuolisesta täytöstä. Tämän seurauksena sisätiloissa aistittiin maanhajua.

Kuva 1. Ulkoseinän ja lattian välissä on rako, jopa paikoin sormet menevät laatan reunan vierustalta lattiapinnan alapuolelle.

Kuva 2. Ulkoseinän ja lattian välissä on rako. Kuvassa näkyvä höyrynsulkumuovi on taitettu seinältä levyn takaa ja alitse levyn sisäpintaan.

Syy liitoksen vuotamiseen oli lattian betonilaatan kutistuminen, mitä ei oltu otettu huomioon liitoksen suunnittelussa. Betonilaatta kutistuu noin 0,6 – 1,0 mm/m, mikä tarkoittaa käytännössä 10 mm kutistumaa 10 metriä leveällä laatalla. Riippuen betonin laadusta kutistuminen voi olla edellä mainittuja arvoja suurempi.

Rakenteessa pintalaatat oli kiinnitetty maakostealla betonilla paikalleen. Rakenne oli rakennusteknisesti toimiva, mutta maakosteasta betonista liukenevat aineet tukkivat rakenteen vedenpoiston ja aiheutti vesivaurioita ja tulvimista.

Ongelma koskee myös vastaavaa lämmöneristämätöntä rakennetta.

Kuva 1. Pihakansirakenne

Ontelolaatan valmistaneen elementtitehtaan antaman raportin mukaan ontelolaattaan oli teh­taalla katkaisun yhteydessä syntynyt punosalueelle vaakasuun­tainen hiushalkeama. Punokset olivat leikkauksen yhteydessä siirtyneet sivusuunnassa ja niiden tartunta oli heikentynyt noin 40 senttimetrin matkalla. Hiushalkeamaa ja punosten siirty­mää ei huomattu tai siitä ei välitetty tehtaan laadunvalvonnassa, työmaalle toimittamisen yhteydessä eikä asennustyön aikana. Vioittunut ontelolaatta asennettiin paikoilleen. Tehtaalla syntyneiden vaurioiden syy oli ilmei­sesti ontelolaattojen katkaisussa käytettävän laitteen kulumisesta johtuva terien tylsyys.

Piha-aluetta rajaavien tiiliseinien väliseen tilaan rakennettavan pysäköintitason jännitetyn holvin punoksien passiiviankkureiden ankkuroimiseksi vanhaan tiiliseinään tehtyjen kolojen täytevalu jäi vajaaksi.

Kolot eivät olleet täyttyneet koska ilman poispääsystä ei ollut huolehdittu ja tärytys oli tehty huolimattomasti.

Asuinkerrostalon rakennustyömaalla valettiin neljännen kerroksen katon betonilaatta helmikuun alkupuolella. Rakennustöiden vastaava työnjohtaja ei ollut varmistanut, että valettu betonilaatta suojataan yläpuolelta asianmukaisesti valutöiden päätyttyä. Ainoastaan muottien alapuolella oli lämmitys, joka yhdessä betonin sitoutumisesta tulevan lämmön kanssa ei riittänyt pitämään betonilaattaa sulana -16 – -22 asteen pakkasessa.

Rakennustyön aikana rakennustöiden vastaava työnjohtaja ei ollut varmistanut, että ontelolaattojen onteloiden vedenpoistoreiät avataan saumavalujen jälkeen. Onteloihin jäi runsaasti vettä.