Hakutulokset sanalle: "konvektio" (3 kpl)
Yläpohjan höyrynsulkua ei ollut käännetty riittävästi ulkoseinää vasten eikä sitä ollut kiinnitetty riittävän tiiviisti ulkoseinään. Sisäilman kosteus oli päässyt yläpohjarakenteen sisään, minkä jälkeen se oli tiivistynyt ja jäätynyt vesikatteen alapintaan. Sään lämmettyä keväällä jää suli, ja sulamisvesi valui höyrynsulun päälle ja siitä edelleen sisätiloihin epätiiviiden läpivientien, esimerkiksi kattokaivojen, juuresta (kuva 1).
Virhe esiintyy tyypillisesti kevytrakenteisissa lievästi tuulettuvissa yläpohjissa keväällä sekä myös talvella pidempien suojasäiden yhteydessä. Virhe voi esiintyä myös esimerkiksi kattoikkunoiden, savunpoistoluukkujen ja taloteknisten laitteiden jalustojen sekä putki- ja kaapeliläpivientien yhteydessä (kuva 2).
Kuva 1. Vasemmalla: yläpohjan höyrynsulkua ei ollut liitetty tiivisti ulkoseinään; oikealla: kosteutta höyrynsulun päällä (kuva Ramboll Finland Oy).
Kuva 2. Höyrynsulun kiinnitystä ulkoseinään ei ole esitetty eikä kattoikkunan liittymässä ole esitetty yläpohjan ja jalustarakenteen höyrynsulkujen limitystä.
Valesokkeliksi (piilosokkeliksi) kutsutaan perustusrakennetta, jossa ulkoseinän alajuoksu ja lattiapinta sijaitsevat maanpinnan tasolla tai jopa sen alapuolella. Valesokkelirakennetta on käytetty yleisesti 1960–1990-luvuilla enimmäkseen omakoti- ja rivitaloissa, mutta myös yksikerroksissa palvelurakennuksissa. Rakennustapa on noudattanut sen aikaisia ohjeita ja määräyksiä. On huomattava, että kaikki valesokkelirakenteet eivät ole vaurioituneet.
Ulko- ja sisäilmasta sekä maaperästä lähtöisin oleva kosteus oli päässyt kulkeutumaan ja kertymään rakenteen sisään eikä rakenteella ollut mitään kuivumismahdollisuuksia. Sade- ja sulamisvesien lisäksi rakennetta olivat kuormittaneet maaperästä diffuusiolla ja kapillaarisesti kulkeutuva kosteus. Lisäksi myös sisätiloista oli siirtynyt kosteutta ja lämpöä rakenteisiin diffuusion ja ilmavirtausten vaikutuksesta.
Kuva 1. Esimerkki valesokkelirakenteesta (Ympäristöministeriö 2012).
Kuvan 1 ratkaisua ei suositella käytettäväksi uimahalleissa tai muissa rakennuksissa, joissa sisäilmaa kostutetaan talviaikana tai rakennukset ovat ylipaineisia.
Ratkaisu toimii suhteellisen hyvin tavanomaisten kuivien tilojen katoissa.
Kuvassa 1 esitetyn rakenteen tapauksessa lämmöneristeiden ja katteiden kiinnittämisessä syntyviltä ylimääräisiltä höyrynsulun rei’iltä ei ole edes huolellisen työsuorituksen tapauksessa täysin mahdollista välttyä. Käytännön kohteessa kattamistyön aikana syntyy yleensä melko runsaasti ylimääräisiä ruuvinvääntimen meisselillä pistettyjä reikiä, kun poimun kohtaa etsitään. Lisäksi työn aikana höyrynsulun päällä kulkeminen johtaa helposti siihen, että höyrynsulku venyy poimulevyn poimuihin, mikä mahdollistaa konvektiovirtaukset höyrynsulun saumoista.
Kuva 1. Höyrynsulun vaurioitumisen kannalta riskialtis yläpohjan rakenne.
Höyrynsulun reikien lisäksi rakenteen ilmatiiviyttä heikentää se, että asennettaessa höyrynsulku suoraan profiilipellin päälle, jää höyrynsulku roikkumaan profiilipellin yläpaarteiden väliin, mikä mahdollistaa poimujen suuntaiset ilmavirtaukset höyrynsulun yläpuolella. Ilmavirtaukset kuljettavat kosteutta kattorakenteisiin.
Rakenteen toimintaedellytyksiin vaikuttaa lisäksi seuraavat seikat:
- Katon tuuletusurat voimistavat hallitsemattomia konvektiovirtauksia kattorakenteen läpi.
- Rakennuksen ilmanvaihto voi olla öisin pois päältä.
- Korkeat tilat ovat yläosistaan savupiippuvaikutuksen takia ylipaineisia.
- Ilmansulun läpiviennit vaativat onnistuakseen erityismenetelmiä.
- Ilmansulkukalvon päättäminen ulkoseinälinjoilla vaatii yleensä erityismenetelmiä, jotta ilmatiiveys toteutuu.
- Rakenteen kastuminen työn aikana tulee ehkäistä.
Kuva 2. Lämmöneristeiden asennus rakennustyömaalla.