Hakutulokset sanalle: "rakennuskosteus" (4 kpl)
Väestönsuojan yläpuolisessa kerroksellisessa välipohjarakenteessa oli käytetty kovakuitulevyä pintabetonilaatan valualustana (ks. kuva 1). Rakennuskosteutta (väestönsuojan paikalla valetun paksun kattolaatan sisältämää kosteutta, kevytsoraa asennettaessa käytettyä vettä ja pintabetonilaatan sisältämää kosteutta) oli jäänyt rakenteeseen (ks. kuva 2), mikä oli aiheuttanut kuitulevyyn mikrobikasvustoja. Lisäksi täyttökerros sisälsi homehtuvaa orgaanista ainesta kuten sahanpurua. Pintabetonilaatan kutistumisen seurauksena (ks. RVP-S-RF-65) laatan ja seinän liitos ei ollut tiivis, ja ilma pääsi virtaamaan mikrobivaurioituneista rakennekerroksista sisätiloihin. Tämän seurauksena niissä aistittiin mikrobiperäistä hajua.
Kuva 1. 1980- ja 90-luvun tyypillinen väestönsuojan katon kerroksellinen välipohjarakenne (kuva Ramboll Finland Oy).
Kuva 2. Kovalevyn alapinnassa mikrobikasvustoa (kuva Hannu Kääriäinen).
Väestönsuojan yläpuolista kerroksellista välipohjarakennetta ei ollut kuivatettu oikealla tavalla kevytsorasta tehtyyn täyttökerrokseen rakennusvaiheessa asennettujen tuuletusputkien avulla (ks. kuva 1). Putkien päät oli tuotu väestönsuojan viereisen käytävän seinän yläosaan, mutta niihin ei ollut liitetty mitään poistopuhallinta. Näin ollen ilma ei kiertänyt lainkaan täyttökerroksessa eikä siten kuivattanut rakennekerroksia. Rakennuskosteus (väestönsuojan paikalla valetun paksun kattolaatan sisältämä kosteus, kevytsoraa asennettaessa pölyämisen estämiseksi käytetty vesi ja pintabetonilaatan sisältämä kosteus) ei ollut riittävästi poistunut rakenteesta. Tämän vuoksi pintabetonilaatan kosteus nousi muutaman vuoden kuluttua haitallisen korkeaksi (betonin suhteellinen kosteus yli 90 % RH), ja väestönsuojan yläpuolisen tilan lattian muovimatto kiinnitysliimoineen vaurioitui.
Kuva 1. Väestönsuojan yläpuolinen kerroksellinen välipohjarakenne.
Vastaavaa ongelmaa esiintyy useilla muilla liimattavilla lattiapäällysteillä. Täyttökerroksen materiaalina on käytetty kevytsoran asemesta myös soraa tai sepeliä.
Kuvassa 1 on esitelty riskirakenne, jonka mukaisia paikalla valettuja kattorakenteita on jouduttu korjaamaan niissä havaitun kosteusvaurion ja homekasvuston takia.
Kuva 1. Väestönsuojan kattorakenteen mahdollinen kosteusvaurio.
Rakenneratkaisu on tyypillinen, ja sitä käytetään yleisesti. Huolellisesti ohjeiden mukaan suunniteltuna ja rakennettuna se ei ole virheratkaisu.
Virheelliseksi rakenne muuttuu siinä tapauksessa, ettei väestönsuojarakenteena riittävän paksua kantavaa laattaa (voi olla yli 300 mm) saada riittävän kuivaksi ennen yläpuolisten rakennekerrosten valmistamista, tai välikerroksen tuuletuksesta ei huolehdita riittävästi.
Kantavan laatan kuivumisen yhteydessä syntyvä vesihöyry kulkeutuu paitsi alaspäin myös ylöspäin sepelikerroksen tai vastaavan välikerroksen ja pintalaatan läpi kastellen ne, jolloin yläpuolisen tilan lattiapäällysteen alle alkaa kertyä kosteutta, ja siihen syntyy homekasvustoa.
Asuinkerrostalon rakennustyömaalla valettiin neljännen kerroksen katon betonilaatta helmikuun alkupuolella. Rakennustöiden vastaava työnjohtaja ei ollut varmistanut, että valettu betonilaatta suojataan yläpuolelta asianmukaisesti valutöiden päätyttyä. Ainoastaan muottien alapuolella oli lämmitys, joka yhdessä betonin sitoutumisesta tulevan lämmön kanssa ei riittänyt pitämään betonilaattaa sulana -16 – -22 asteen pakkasessa.