Kuvassa 1 on esitelty riskirakenne, jonka mukaisia paikalla valettuja kattorakenteita on jouduttu korjaamaan niissä havaitun kosteusvaurion ja homekasvuston takia.
Kuva 1. Väestönsuojan kattorakenteen mahdollinen kosteusvaurio.
Rakenneratkaisu on tyypillinen, ja sitä käytetään yleisesti. Huolellisesti ohjeiden mukaan suunniteltuna ja rakennettuna se ei ole virheratkaisu.
Virheelliseksi rakenne muuttuu siinä tapauksessa, ettei väestönsuojarakenteena riittävän paksua kantavaa laattaa (voi olla yli 300 mm) saada riittävän kuivaksi ennen yläpuolisten rakennekerrosten valmistamista, tai välikerroksen tuuletuksesta ei huolehdita riittävästi.
Kantavan laatan kuivumisen yhteydessä syntyvä vesihöyry kulkeutuu paitsi alaspäin myös ylöspäin sepelikerroksen tai vastaavan välikerroksen ja pintalaatan läpi kastellen ne, jolloin yläpuolisen tilan lattiapäällysteen alle alkaa kertyä kosteutta, ja siihen syntyy homekasvustoa.
Kantavan laatan kuivumisen yhteydessä haihtuva kosteus kertyy lattiapäällysteen alle. Seurauksena on homeenkasvu sekä homeitiöiden ja muiden mahdollisten haitallisten aineiden haihtuminen sisäilmaan ja niistä aiheutuva terveyshaitta. Seurauksena voi olla myös tasoitteen, liiman ja maton kemialliset hajoamisreaktiot, jolloin sisäilmassa esiintyy merkittävät VOC-pitoisuudet.
Virhe/kostumisriski voidaan suurelta osin välttää, kun huolehditaan kantavan betonirakenteen nopeasta kuivumisesta, eikä toisaalta pintarakenteita asenneta liian märkien rakenteiden päälle.
Riski lisääntyy
Rakenteen korjausratkaisu on tapauskohtainen, joka perustuu tehtyyn kuntotutkimukseen. Korjaustapoja ovat esim. lattiapäällysteen vaihtaminen ja laatan pinnan puhdistus tai pintalaatan ja sepelikerroksen uusiminen.
Myös välikerroksessa mahdollisesti sijaitsevien erilaisten putkien ja IV-kanavien asennus joudutaan mahdollisesti uusimaan.
Ympäristöministeriön asetus rakennuksen kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017):
§ 15 Rakenteiden kuivuminen
Rakennusvaiheen vastuuhenkilön on huolehdittava siitä, että rakenteissa olevan kosteuden ja rakennuskosteuden kuivumisaste mahdollistaa rakenteiden peittämisen kuivumista hidastavalla ainekerroksella, pinnoitteella tai rakenteella vaurioita aiheuttamatta. Rakennusvaiheen vastuuhenkilön on huolehdittava kosteusmittauksin rakenteiden asianmukaisesta kosteuspitoisuudesta seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä varten.
Rakenteeseen liittyvät riskit ja niiden välttäminen kuvataan työmaan kosteudenhallintasuunnitelmassa. Sen sisältöön sovelletaan rakentamisen suunnitelmista ja selvityksistä annetun ympäristöministeriön asetuksen 15 §:ää.
Kantavan massiivilaatan kuivumisen aikaan on välikerroksen mahdollisen rakennusaikaisen veden poistaminen ja sepelikerroksen tuulettaminen välttämätöntä.
Tuulettaminen tehdään yleensä asentamalla välikerrokseen reiällisiä salaojaputkia, joiden kautta vesihöyry voidaan imeä pois. Putkisto pitää suunnitella siten, että tuuletuskerros pystytään sen avulla kuivaamaan kauttaaltaan.
Salaojaputket on syytä pitää käytettävissä myös myöhemmin. Joissakin tapauksissa niiden päihin on asennettu venttiilit, joiden kautta välikerroksen tuuletus voidaan tarvittaessa tehdä myöhemminkin.
Lähteet
Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017).
YM asetus rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä (216/2015).
Virhekortin pääluokka:
Suunnittelu
Virhekortin alaluokka:
Rakennusfysiikka
Virhekortin tarkoituksena on jakaa informaatiota toteutuneesta ja virheeksi tulkitusta ongelmatilanteesta, sen taustoista ja ennaltaehkäisemisestä. Virhekortista ei tule tehdä yleistyksiä kaikkia vastaavia tapauksia koskien, koska ongelmatilanteeseen ovat vaikuttaneet useat eri osasyyt. Edellytyksenä virhekortin soveltamiselle on riittävä ammattitaito ja perehtyneisyys kyseessä olevaan erityisalaan, sen taustateorioihin, määräyksiin ja ohjeisiin. Virhekortit ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin perustuen kortin laatimisajankohdan määräyksiin, ohjeisiin ja alan käsikirjoihin. Virheeksi tulkittua ongelmatilannetta ei tule pitää rakennusvirheenä oikeudellisessa mielessä.