Hakutulokset sanalle: "betonirakenteet" (7 kpl)

Talviolosuhteissa tapahtuvista liittopilareiden betonivalutöistä ei ollut laadittu riittävän yksityiskohtaista talvibetonointisuunnitelmaa. Suunnitelmassa ei ollut esitetty erillistä lämmitys- eikä lämpötilojen seurantasuunnitelmaa, jäätymislujuuden määrittämistapaa eikä lujuudenkehityksen seurantaa. Myöskään lämmitys- ja suojauskalustoa ja suojaustapaa ei ollut yksilöity.

Betonointisuunnitelma oli puutteellinen myös tavanomaisissa olosuhteissa tapahtuvien valutöiden osalta. Vastuu- ja varahenkilöitä ei ollut nimetty, betonointi- ja tiivistämiskaluston yksilöintitiedot sekä laadunvarmistus- ja häiriöihin varautumissuunnitelmat puuttuivat. Rakennustyön vastaavalla työnjohtajalla oli 1-luokan betonityönjohtajan pätevyys, mutta työtä tosiasiallisesti johtaneella työnjohtajalla pätevyyttä ei ollut. Urakoitsijoiden pitämästä pilareiden valutöiden aloituspalaverista ei ollut laadittu pöytäkirjaa.

Matalapalkin ja ontelolaatan muodostaman rakenteen tuennassa asennuksen tuenta ei pystynyt estämään palkkia kiertymästä. Palkki ei heikon vääntö-kestä­vyytensä johdosta pystynyt välittämään palkin epäkeskeisestä kuormituksesta aiheutuvia vääntörasituksia rakennuksen pystyrungolle.

Teollisuus-/varastohallin (n. 2800 m²) toteutusmuotona käytettiin kokonaisvastuurakentamista (KVR-urakka). Pohjatutkimuksen suosituksen mukai­sesti rakennuksen perustamistavaksi valittiin lyöntipaalutus.

Hankkeesta neuvoteltaessa oli tilaaja kertomansa mukaan ensimmäisessä vaiheessa esittänyt, että varastoalueen osalta laatalta vaadittu kantavuus on 20 kN/m². Neuvottelujen edetessä oli päädytty mitoituskuormaan 10 kN/m². Kuormia ei kuitenkaan kirjattu neuvotteluasiakirjoihin.

Paalukuormia määrittäessään rakennesuunnittelija arvioi kantavan alapohjalaatan oman painon arkkitehdin luonnossuunnitelmissa esitetyn laattapaksuuden (200 mm) perusteella tarkistamatta onko laatta toteutettavissa ko. paksuudella sille suunniteltavalle mitoitus­kuormalle. Näin kantavan alapohjan paalutuksessa päädyttiin ruutumaiseen paalujakoon 6000 mm x 6000 mm.

Suunnittelu eteni limittäin rakentamisen kanssa. Paalutustyöt tehtiin ennen kantavan alapohja­laatan lopullista suunnittelua.

Alapohjaa mitoittaessaan rakennesuunnittelija havaitsi virheensä. KVR-urakoitsija ohjasi jatkamaan suunnittelua käyttämällä mitoituskuormaa 5,0 kN/m², perustellen kuorman olevan rakentamismääräyskokoelman osan B1 tavarakuorman vähimmäisarvon suuruinen (tämä oli rakentamisajankohtana voimassa ollut normi). Tilaajan kertoman mukaan häntä ei tässä vaiheessa informoitu käytettävästä mitoituskuorma­muutok­sesta.

Virhe paljastui epäsuorasti alapohjalaatan valujen yhteydessä. Rakennusvalvonta-viranomaisen seuran­takokouksessa tilaajan valvoja kertoi laatan yläpinnan terästen todennäköisesti painuneen useita senttejä. Rakennusvalvontaviranomainen edellytti ulkopuolisen tarkastajan lausuntoa toteutuneen rakenteen kantavuudesta. Ulkopuolinen tarkastaja analysoi rakenteen koeporaus­ten, betonipeitemittausten ja laskelmien perusteella päätyen laatan kantavuuden osalta arvioon n. 3,5 kN/m².

Vääntörasitetun matalapalkin ja ontelolaatan muodostaman rakenteen suunnittelussa tehdään usein virheitä, kun palkki ei heikon vääntökestävyytensä tai liitosratkaisujen takia pysty välittämään palkin epäkeskeisestä kuormituksesta aiheutuvia vääntörasituksia rakennuksen pystyrungolle.

Tällaisen syntyvää vääntöä kestämättömän palkin tapauksessa vääntö tasapainotetaan ontelolaataston saumoihin asennettavilla saumateräksillä, jotka tulee sijoittaa ja kiinnittää matalapalkin alareunaan väännöstä aiheutuvaa voimaparia vastaavalle vetokomponentille Ns.

Yleisimpiä virheitä ovat:

1. Saumaterästen ankkuroinnin suunnittelu palkin yläpintaan (jolloin ne eivät pysty estämään palkin vääntymistä)
2. Syntyvän vetokomponentin Ns huomiotta jättäminen saumaraudoituksessa
3. Saumaterästen alimitoitettu ankkurointi palkkiin (lyhyt ankkurointipituus vaatii usein erikoisjärjestelyjä)
4. Palkin puutteellinen kestävyys saumaterästen paikallista vetorasitusta vastaan
5. Syntyvän vetokomponentin huomiotta jättäminen ontelolaattojen punoksissa
6. Palkin kiertymän aiheuttaman laipan lisätaipuman huomiotta jättäminen ontelolaatan uuman rasituksena

Jännitetyn harja-I-palkin ylälaipan (puristuslaipan) raudoituksen haoitus oli riittämätön.

Harja-I-palkeissa käytetään ylälaipassa vetoraudoitusta eliminoimaan jännittämisen aikana kehittyvistä vetojännityksistä aiheutuvaa halkeilua (kuva 1). Vetoraudoituksen jatkokset tulee toteuttaa EN 1992-1-1 mukaisia jatkospituuksia käyttäen.

Palkin kuormittamisen lopputilanteessa kyseinen raudoitus on puristettu ja se on sidottava aina nurjahduksen estävästi riittävällä haoituksella.  On virheellistä ajatella, että raudoitus on toimimaton vaikka rasituksen suunta on muuttunut.

Kuva 1 Harja-I-palkin rasitukset muodostuvat jännittämisen aikana jännevoimasta P₀ ja palkin omasta painosta g_B, joiden vaikuttaessa ylälaippa on vedetty. Vasta lopulli­sessa rakenteessa ylälaippa muuttuu puristetuksi.

Eräässä liikerakennuksessa jouduttiin vahvistamaan systeemirei’illä varustetut jännitetyt harjapalkit, koska reikien koot ylittivät selvästi suositukset ja suuret reiät olivat lähellä toisiaan.

Tapaukseen liittyy kaksi tarkasteltavaa ongelmaa: Palkin kestävyys jännevoiman siirron yhtey­dessä reikien kohdilla (RVP-S-BE-2) ja palkin leikkausvoiman kestävyys reikien alueella. Tässä kortissa tarkastellaan palkin leikkausvoiman kestävyyttä reikien alueella.

Eräässä liikerakennuksessa jouduttiin vahvistamaan systeemirei’illä varustetut jännitetyt harjapalkit, koska reikien koot ylittivät selvästi suositukset ja suuret reiät olivat lähellä toisiaan.

Tapaukseen liittyy kaksi tarkasteltavaa ongelmaa: Palkin kestävyys jännevoiman siirron yhtey­dessä reikien kohdilla ja palkin leikkausvoiman kestävyys reikien alueella (RVP-S-BE-3). Tässä kortissa tarkastellaan palkin kestävyyttä jännevoiman siirron yhteydessä.